Seleeni

Seleeni on välttämätön hivenaine terveydelle, sillä tutkimusten mukaan veren pieni seleenipitoisuus on yhteydessä mm. sydän- ja verisuonitauteihin sekä eri syöpiin. Seleeniä tarvitaan myös kasvuun ja lisääntymiseen. Suomalaisten terveyden turvaamiseksi seleeniä alettiin lisätä lannoitteisiin ja tuotantoeläinten ruokaan jo 80-luvulla.

Pohjoismaisten ravitsemussuositusten mukaan naisten tulisi saada seleeniä vähintään 40 mikrogrammaa ja miesten 50 mikrogrammaa vuorokaudessa. Seleenin tarve lisääntyy raskauden ja imetyksen aikana sekä normaalin ikääntymisen myötä. Seleenin tärkeimmät lähteet ruokavaliossamme ovat liha, maito ja täysjyvävilja. Nykyään keskimääräinen saanti vastaa suosituksia eli perusterve suomalainen saa ravinnosta seleeniä 65 mikrogrammaa vuorokaudessa jos käyttää kotimaisista raaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita. Euroopasta tuodussa viljassa seleeniä on kotimaista vähemmän. Jauhojen ja leipien seleenipitoisuuteen vaikuttaa ulkomaisen ja kotimaisen viljan suhteellinen osuus. Luomutuotettujen kasvisten seleenipitoisuudet ovat selvästi alhaisempia verrattuna seleenilannoituksella kasvatettuihin kasviksiin. Myös luomumaidon seleenipitoisuus on vain noin puolet tavanomaisesti tuotettuun maitoon verrattuna, joten tiukasti luomutuotteita suosiva tai kasvisruokavaliota käyttävä ei aina välttämättä saa suositusten mukaista seleenimäärää ravinnostaan. Seleenipuutoksen riskiryhmässä ovat myös vähän viljatuotteita käyttävät kuten keliaakikot.

Seleeninpuutos on vaarallista, mutta myös pitkäaikainen saantisuosituksen ylitys on haitallista. Seleeni kuuluu ravintoaineisiin, joiden liikasaanti voi aiheuttaa haittavaikutuksia – pahimmillaan jopa myrkytysoireita. Pelkkien elintarvikkeiden välityksellä ei normaalisti ole vaaraa suositusten ylittymisestä. Turvallinen seleenin päiväannos on 20–300 μg/päivä. Sitä suuremmasta säännöllisestä seleenin liikasaannista voi seurata yliannostus. Seleeni on myrkyllistä elimistölle jos normaali saantimäärä ylittyy yli kymmenkertaisesti ollen 4000 mikrogrammaa (4 mg) päivässä. Kroonisen myrkytyksen oireita ovat ihottumat, ruoansulatuskanavan oireet, neurologiset oireet, hampaiden lähtö ja värjääntyminen sekä hiusten ja kynsien haurastuminen.

Tehokas yhdessä ja yksin

Seleeni ehkäisee osaltaan tulehdussairauksia ja sitä tarvitaan korjaamaan solujen hapettumisvaurioita. Seleeni suojaa elimistöä vahingoittavilta aineilta eli karsinogeeneilta ja raskasmetalleilta, kuten elohopealta, lyijyltä ja kadmiumilta. Se on tärkeä myös lihaksille: seleenin puute voi näkyä esimerkiksi lihasrappeumana. Tutkimusten mukaan koko elämän ajan jatkuva liian alhainen seleenin saanti voi johtaa mielen toimintojen hidastumiseen. Lisäksi seleeniä tarvitaan muodostamaan kilpirauhashormonia, joka säätelee ihmisen jokapäiväistä aktiivisuutta ja aineenvaihduntaa. Seleeni huolehtii maksan normaalitoiminnasta sekä ylläpitää immuunijärjestelmää, normaalia näköä, ihon ja hiusten terveyttä. Seleeni vaikuttaa edistävästi sydämen ja verisuonten terveyteen: Ruotsissa tehty nelivuotinen seurantatutkimus osoitti, että yhtä aikaa käytettäessä seleeni- ja ubikinonilisää ne ehkäisevät sydän- ja verisuonitaudeista johtuvia kuolemia. Puolet koehenkilöistä sai päivittäin ruoan lisänä orgaanista seleeniä (200 mikrogrammaa) ja ubikinonia (200 mg) ja toinen puoli toimi verrokkeina, jotka saivat tehottomia lumevalmisteita. Tutkimus osoitti, että seleeni ja ubikinoni suojaavat sydäntä, estävät sen vajaatoimintaa ja auttavat sitä toimimaan paremmin. Myös seleenillä ja E-vitamiinilla on tutkimusten mukaan synergistinen vaikutus eli ne vaikuttavat yhdessä tehokkaammin kuin yksinään.

Seleenin hyväksikäytettävyys riippuu yhdisteen liukoisuudesta. Niin ihmisten kuin eläintenkin kohdalla seleeni imeytyy noin 20 kertaa paremmin orgaanisessa muodossa, jossa se esiintyy myös elintarvikkeissa. Jos ruoasta ei saa tarpeeksi seleeniä, vaje on hyvä korjata ravintolisällä.

Seleenivalmisteita löydät täältä.

Lue seleenistä lisää artikkelista seleeni ja ubikinoni.

© Helena Jalonen, apteekkari