K-vitamiini

K-vitamiineja on useita ja kahta niistä esiintyy luonnossa sellaisinaan. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina (K1-vitamiini). K2-vitamiineista eli menakinoneista tärkeimmät ovat eläinkunnassa esiintyvä menakinoni MK4 ja käymisen kautta valmistettu menakinoni MK7. Osa ihmisen suolistobakteereista pystyy tuottamaan menakinonia. Vastasyntyneen suolistossa ei ole mikrobeja, joten ensimmäisinä elinpäivinään lapsi ei saa tätä kautta K-vitamiinia. Vastasyntyneille annetaan sen vuoksi K-vitamiinipistos, joka suojaa sisäisiltä verenvuodoilta.

Aiemmin pelkästään veren hyytymiseen vaikuttavana tekijänä pidetty rasvaliukoinen K-vitamiini on tärkeässä roolissa monessa muussakin elimistön tapahtumassa. K-vitamiini aktivoi useita proteiineja kehon eri osissa mm. munuaisissa, veressä ja luukudoksessa. K-vitamiini mm. aktivoi osteokalsiini-proteiinia, jota tarvitaan kalsiumin sitoutumisessa luurakenteeseen. Koska K-vitamiini toimii läheisessä yhteistyössä D-vitamiinin kanssa, osaan kalsiumvalmisteita on tästä syystä lisätty K- ja D-vitamiinia. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi Minisun Kalsium+D+K2 ja Super Kalsium Plus.

Osteokalsiinilla on myös vaikutusta siihen, ettei kalsium varastoidu valtimoiden seinämiin. Se siis pitää kalkin poissa sieltä, missä sen ei kuulu olla ja ohjaa sen sinne, missä sitä tarvitaan. K-vitamiinin tärkeimpiä tehtäviä elimistössä onkin tästä tasapainosta huolehtiminen.

Jatkuva saanti on tärkeää

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, mutta se on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, ettei elimistö varastoi sitä kovin pitkään. Siksi K-vitamiinia tulisi saada ravinnosta jatkuvasti. K-vitamiinin saannin voi yleensä varmistaa monipuolisella ravinnolla, joka sisältää runsaasti tummanvihreitä kasviksia kuten pinaattia, lehti- tai parsakaalia ja tummanvihreää salaattia. Rasvaliukoisuudesta johtuen imeytymistä kannattaa parantaa nauttimalla kasvisten kanssa jotain rasvapitoista ruokaa.

K-vitamiinin puutos on harvinaista. Lähinnä puutosta voi esiintyä suolistoperäisten imeytymishäiriöiden yhteydessä. K-vitamiinin puute lisää tutkimuksien mukaan valtimoiden kalkkeutumista, kun kalsiumin imeytyminen oikeaan paikkaan eli luustoon hankaloituu. K-vitamiinin puutoksen oireita voivat olla verenvuodot, haavojen hidas paraneminen, mustelmat ja mustelmaherkkyys.

Varfariinilääkitys vähentää veren hyytymistä estämällä tiettyjen K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden muodostumista elimistössä. Siksi ravinnon K-vitamiinipitoisuuteen kiinnitetään yleensä hoidon aikana huomiota. Aikaisemmin moni vältteli K-vitamiinipitoista ruokavaliota, mutta nykyään suositus on päinvastainen: mitä runsaampaa K-vitamiinin saanti ravinnosta on, sitä vähemmän K-vitamiinin saannin vaihtelut vaikuttavat verenohennuslääkkeen annosteluun. Liian tiukka ruokavalio voi johtaa kovin vähäiseen K-vitamiinin saantiin ja edelleen herkästi heitteleviin INR-arvoihin. On tarkoituksenmukaisempaa sovittaa verenohennuslääkkeen annos ruokavalioon eikä toisin päin.

Onko K-vitamiinilisälle tarvetta?

K-vitamiinille ei ole Suomessa annettu saantisuosituksia, eikä sen saannille myöskään ole annettu suositeltua ylärajaa. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen K-vitamiinin saanti oli miehillä 115 mikrogrammaa ja naisilla 110 mikrogrammaa päivässä. K-vitamiinin riittävällä saannilla on merkitystä ainakin heikosti ravinteita saavien ja ikääntyneiden luustolle sekä munuaispotilaille ja diabeetikoille.

Tutustu K-vitamiinivalmisteisiimme täällä.

© Helena Jalonen, apteekkari