Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Apteekkarin neuvot

helena_jalonen

Apteekkarimme Helena Jalonen on valmistunut proviisoriksi vuonna 2002 Kuopion yliopistosta. Hän on toiminut päätoimisesti proviisorina apteekissa yli 15 vuoden ajan ja lisäksi usean vuoden ajan lääketeollisuudessa sivutoimisesti. Hän on suorittanut proviisorintyöuransa aikana yrittäjyyteen liittyviä tutkintoja sekä toiminut erilaisissa asiantuntija- ja luottamustoimissa. Helena on pitänyt lukuisia esitelmiä ja luentoja työuransa aikana sekä kirjoittanut kymmeniä lehtiartikkeleita ja lisäksi alan oppikirjan. Bonusapteekin apteekkarina Helena on toiminut marraskuusta 2017 alkaen.


1 - 10 / 62 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Raskaus- ja imetysajan ravitsemus

raskaus_-ja-imetysajan_ravitsemus

Ravitsemukseen tarvitsee kiinnittää erityistä huomiota raskaus- ja imetysaikana ja mielellään jo suunniteltaessa perheen perustamista, sillä B-vitamiineihin kuuluva foolihappo vähentää raskauden aikaisia komplikaatioita ja lapsen huulihalkioriskiä. Kehittyvä sikiö tarvitsee vitamiinien ja hivenaineiden lisäksi hermoston ja näkökyvyn kehittymiseen ja hormonitoimintaan runsaasti hyvälaatuisia rasvahappoja, joita suomalaisnaiset saavat keskimäärin suositeltua vähemmän.

Yleisesti raskausaikana vitamiinien ja hivenaineiden tarve kasvaa. Äidin hyvät vitamiini- ja hivenainetasot siirtyvät odotusaikana lapseen, joten on tärkeä turvata ravintolisillä sekä äidin että lapsen hyvinvointi, vastustuskyky ja aineenvaihdunta, erityisesti monisikiöraskaudessa. Vitamiini- ja hivenainelisiä on syytä käyttää, jos ruokavalio on hyvin yksipuolinen tai niukka esimerkiksi voimakkaan raskauspahoinvoinnin takia. Helpoiten tärkeiden vitamiinien ja hivenaineiden saannin saa varmistettua käyttämällä raskaana oleville suunniteltua monivitamiinivalmistetta kuten Multivita raskaus ja imetys monivitamiini tai Minisun Multivitamin Mama. Foolihappo, kalsium, rauta ja D-vitamiini ovat odotusajan tärkeimmät vitamiinit ja hivenaineet, sen sijaan A-vitamiinia sisältäviä valmisteita tulee välttää eikä päällekkäisiä valmisteita ole syytä käyttää.

Äidin hyvä ravitsemustila edistää myös synnytyksestä toipumista, jaksamista ja imetyksen onnistumista. Imetysajan ravintoaineiden saanti vaikuttaa suoraan rintamaidon koostumukseen, erityisesti sen rasvahappoihin. Raskaus- ja imetysajalle suunniteltuja rasvahappovalmisteita ovat esimerkiksi Multi-tabs raskaus omega-3 ja Multivita Omegalive raskaus&imetys sekä yhdistelmävalmisteet Femibion2 loppuraskausajalle ja Femibion3 imetyksen ajalle.

Foolihappo

Foolihappo ja sen johdokset eli folaatit kuuluvat vesiliukoisiin B-ryhmän vitamiineihin. Foolihappo on tarpeellinen nopeasti kasvavien solujen lisääntymisessä, joten alkuraskaudessa foolihapon tarve kaksinkertaistuu. Foolihappo on erityisen tärkeä hedelmällisessä iässä oleville naisille, sillä sen riittävä saanti takaa sikiön normaalin kehityksen. Foolihapon puute voi aiheuttaa keskenmenoja tai sikiön kehityshäiriöitä kuten ongelmia hermostoputken sulkeutumisessa.

Raskautta suunnittelevan tulisi jo noin kaksi kuukautta ennen ehkäisyn poisjättämistä aloittaa foolihappolisän nauttiminen tabletteina. Foolihappolisän syömistä jatketaan 12. raskausviikon loppuun saakka.

Pelkkää foolihappoa sisältäviä valmisteita ovat esimerkiksi bioaktiivinen Foliren ja Nordic Health Spray Foolihappo suusuihke. Femibion-valmisteet puolestaan sisältävät valmiiksi bioaktiivisessa muodossaan olevan folaatin lisäksi muita tarkkaan valittuja ainesosia jokaiseen raskauden ja imetyksen eri vaiheeseen.

Lue lisää foolihaposta.

Kalsium

Kalsium on ihmiselle välttämätön luuston rakennusaine ja osa kalsiumista vaihtuu päivittäin luun uudismuodostuksen seurauksena, jonka takia aikuinenkin tarvitsee ruokavaliosta kalsiumia päivittäin. Kalsiumilla on myös muita tehtäviä elimistössä mm. lihakset tarvitsevat sitä supistuakseen. Jos kalsiumin saanti on niukkaa, luustosta irtoaa kalsiumia kehon tärkeiden elintoimintojen turvaamiseksi. Naisten kalsiumin tarvetta lisäävät erityisesti raskaus ja imetys.

Ruoasta kalsium imeytyy parhaiten. Jos ruokavaliossa ei ole joka päivä kalsiumia riittävästi, on turvauduttava kalsiumvalmisteen käyttöön. Kalsiumlisä kannattaa ottaa aterian yhteydessä ja useammassa erässä paremman imeytyvyyden takaamiseksi. Raskausaikana yksi tabletti eli 500 mg riittää, jos ruokavaliossa vähän maitovalmisteita tai kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita. 1000 mg eli kaksi tabletti on oikea annos, jos ruokavalioon ei kuulu lainkaan maitovalmisteita tai kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita. Kalsiumvalmisteet löydät täältä.

Lue lisää kalsiumista.

Rauta

Erityisesti raskauden aikana tulee huolehtia raudan riittävästä saannista, koska silloin raudan tarve moninkertaistuu. Veren hemoglobiinipitoisuus laskee normaalisti alkuraskauden aikana. Lisääntyvä punasolutuotanto vaatii rautaa, jota kuluu erityisesti loppuraskaudessa myös sikiön punasolutuotantoon.

Rautalisää suositellaan yksilöllisen tarpeen mukaan: tavallisesti 50 mg 12. raskausviikon jälkeen naisille, joiden hemoglobiini on alle 110 g/l raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana tai alle 100 g/l myöhemmässä vaiheessa.

Rautavalmisteet löydät täältä.

Lue lisää raudasta.

D-vitamiini

Odotusaikana vauvan kannalta riittävä D-vitamiini turvaa hyvän luuston kehityksen ja estää syntymän jälkeisen D-vitamiinivajauksen, jolla voi olla hyvinkin haitallisia seurauksia. Kaikki raskaana olevat ja imettävät tarvitsevat 10 mikrogramman D-vitamiinilisän ympäri vuoden. Imetysaikana äidin D-vitamiinilisän ei ole todettu vaikuttavan lapsen D-vitamiinisaantiin, joten imeväisikäisen vauvan D-vitamiinilisä on annettava lapselle D-vitamiinitippoina kuten Minisun Drops ja Devisol Drops.

D-vitamiinivalmisteet löydät täältä.

Lue lisää D-vitamiinista.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: imetys, raskaus, ravitsemus, vitamiinit
Julkaistu , julkaisija

Kuivat emättimen limakalvot

emattimen_limakalvojen_kuivuminen

Emättimen limakalvojen kuivuus. Naisen ikääntyminen ja hormonaaliset muutokset voivat johtaa emättimen limakalvojen kuivuuteen. Kuivuminen ei ole pelkästään vaihdevuosi-ikäisten ongelma vaan vaivaa voi esiintyä myös imettävillä naisilla tai sen voi aiheuttaa lääkehoito, kuten ehkäisypillerit, endometrioosilääkkeet tai solunsalpaajahoito.

Normaalisti naisen emätintä päällystää paksu limakalvo, joka suojaa tulehduksilta ja mekaaniselta kulutukselta. Estrogeenin puutteessa limakalvo on ohuempi ja alttiimpi tulehduksille, samalla emätintä suojaavien maitohappobakteerien määrä vähenee, kosteus vähenee sekä pH nousee. Emättimen limakalvon oheneminen ja kuivuminen aiheuttaa kirvelyä ja arkuutta. Kuivat limakalvot aiheuttavat erityisesti yhdynnässä kipua ja limakalvovaurioita. Tiheävirtsaisuus saattaa lisääntyä ja virtsanpidätyskyky heikentyä. Lisäksi emätintulehdusten ja virtsatietulehdusten mahdollisuus kasvaa.

Itsehoito

Hygieniasta on hyvä pitää huolta, mutta liian tiheitä pesuja ja saippuaa on syytä välttää. Intiimipesunesteet ovat hellävaraisia ja mietoja pesuaineita, jotka on suunniteltu erityisesti herkille limakalvoille.

Paikallisesti emättimeen annosteltavalla estrogeenivoiteella tai -puikolla saadaan nopea apu epämiellyttävään kirvelyyn ja kutinaan. Hoito suojaa monesti myös emätin- ja virtsatieinfektioilta. Valmisteita käytetään parin ensimmäisen viikon ajan joka ilta ja oireiden lievennyttyä ylläpitohoitona kahtena iltana viikossa. Valmisteiden sisältämä estrogeenimäärä on erittäin pieni, joten estrogeeni vaikuttaa vain paikallisesti emättimessä. Siten paikallisestrogeeneja voidaan käyttää myös imetyksen aikana limakalvojen pitämiseksi kunnossa. Estrogeenin paikallishoidolle ei ole muita rajoituksia kuin aktiivinen hormoniriippuvainen rintasyöpä eli aiemmin sairastettu rinta- tai kohtusyöpä ei ole hoidon este. Paikallishoidot eivät useiden laajojen seurantatutkimusten mukaan lisää rintasyövän tai muiden syöpien riskiä.

Ulkosynnyttimien hoitoon voi käyttää kosteuttavia perusvoiteita kuten Aqualan L, Ceraderm voide tai hoitoöljyjä kuten Ceridal Lipolotion ja Ceraderm Intime. ACO Intimate Soothing Cream kosteuttaa pitkävaikutteisesti ja ACO Intimate Moisturising Gel viilentää ja kosteuttaa tehokkaasti säilyttäen intiimialueen luonnollisen kosteustasapainon.

Emättimen liiallista kuivuutta ja kirvelyä voi helpottaa kosteuttavilla valmisteilla, jotka on suunniteltu tätä tarkoitusta varten. Hormonittomia vaihtoehtoja on voiteista ja geeleistä tabletteihin. Voidemaisia ovat mm. Membrasin Vaginal Vitality Cream ja Vagisan. Geelejä ovat mm. tehokkaasti kuivuutta lievittävä Femisan Vital ja Multi-Gyn Liquigel, joka sopii myös liukuvoiteeksi. Hyaluroni- ja maitohappoa sisältäviä Vagimoist ratiopharm -emätintabletteja voidaan käyttää emättimen kuivuuden ehkäisyssä ja hoidossa sekä tulehdusten yhteydessä. Vaihtoehtoja on paljon, joten kannattaa kokeilla eri tuotteita, jotta löytää itselleen miellyttävimmän valmisteen. Löydät kaikki tuotteet täältä. Intiimialueita voi kosteuttaa myös liukuvoiteilla tai stimulaatiovoiteilla.

Gynekologin vastaanotolle on syytä hakeutua, jos oireet viittaavat tulehdukseen tai esiintyy ylimääräistä veristä vuotoa, on virtsaamisvaivoja, kipuja tai selittämättömiä vuotoja.

Lue myös artikkeli emätintulehduksista.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vaihdevuodet

vaihdevuodet

Naisilla vaihdevuodet alkavat yleisimmin 45–55 ikävuoden välillä, mutta alkamisajankohta voi vaihdella suuresti. Kuukautisten loppumista kutsutaan menopaussiksi. Ennen kuukautisten loppumista esivaihdevuodet, premenopaussi aiheuttaa kuukautiskiertoon liittyviä oireita ja ongelmia, jotka liittyvät estrogeenin tuotannon hiipumiseen. Miesten vaihdevuosia kutsutaan nimellä andropaussi, jossa testosteronin tuotanto laskee iän myötä.

Vaihdevuosiin liittyy erilaisia fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia. Vaikeimmillaan oireet ovat yleensä vuoden ajan kuukautisten loppumisesta. Lähes kaikilla naisilla on joitakin vaihdevuosioireita, mutta niiden voimakkuus vaihtelee. Yleisin oire on hikoilu ja ns. kuumat aallot, jossa ihon verenkierto kiihtyy ja ihon lämpötila nousee. Yleensä aalto alkaa ylävartalolta ja siirtyy kasvojen ja kaulan alueelle. Hikoilu voi olla sen aikana hyvin voimakasta, mutta toisaalta siihen voi liittyä myös äkillinen palelun tunne. Aalto voi kestää sekunneista kymmeneen minuuttiin. Joillain niitä on muutaman kerran viikossa, joillain jopa joka tunti.

Unihäiriöt ovat yleisiä vaihdevuosi-ikäisillä ja huonosti nukuttu yö voi johtaa väsymykseen ja ärtyneisyyteen. Unihäiriöihin löydät tuotteita täältä. Muita vaihdevuosioireita ovat mielialan muutokset, seksuaalinen haluttomuus, sydämentykytys, tihentynyt virtsaamisen tarve ja virtsan karkailu. Estrogeenin puutteesta seuraa emättimen limakalvon oheneminen, mikä ilmenee kuivuutena ja joskus kirvelynä sekä yhdyntäkipuina. Myös iho voi kuivua aikaisempaa enemmän, jolloin siitä tulee ohuempi ja alttiimpi vaurioille. Kun hormonitasot muuttuvat, ihosolut eivät enää uusiudu entiseen tahtiin. Kimmoisuus vähenee, ja iho tuntuu ohuemmalta. Rypyt lisääntyvät ja muuttuvat aiempaa selkeämmiksi. Muutokset näkyvät etenkin kasvojen ihossa, jossa on runsaasti estrogeenireseptoreita. Ihon muuttuessa on hyvä päivittää ihonhoidon tuotteet. Löydät laadukkaat anti-age -tuotteemme täältä.

Vaihdevuosioireiden hoito

Vaihdevuosioireiden hoito riippuu niiden luonteesta ja vaikeusasteesta. Osaa oireista voi lievittää liikunnan ja terveellisten elämäntapojen avulla. Jos kalsiumia ja D-vitamiinia ei ole ruokavaliossa riittävästi, vaihdevuosi-ikäisen on hyvä käyttää kalkki-D-vitamiinivalmistetta osteoporoosin ehkäisemiseksi. Paikallisestrogeenit ja hormonittomat valmisteet, kuten Femisan Vital, Vagimoist ratiopharm ja Membrasin Vaginal Vitality Cream, auttavat tehokkaasti limakalvojen kuivuuteen. Kaikki kuivan limakalvon tuotteet löydät täältä.

Jotkut kokevat saavansa oireisiin apua erilaisista luontaistuotteista ja rohdosvalmisteista. Soijaa ja siitä eristettyjä kasviestrogeenejä on tutkittu runsaasti sekä salviaa ja puna-apilaa sisältäviä valmisteita käytetään paljon, mutta yksimielistä näyttöä näiden tuotteiden tehosta tai turvallisuudesta ei ole. Löydät nämä tuotteet kategoriasta PMS ja vaihdevuodet. Tuotteita voi käyttää, jos niistä tuntee saavansa apua, mutta on muistettava, että esimerkiksi rintasyövän sairastaneille näitä valmisteita ei kuitenkaan suositella. Myös akupunktion hyödystä vaihdevuosioireiden hoidossa on ristiriitaisia tuloksia, mutta hoitoja voi kuitenkin kokeilla.

Jos vaihdevuosioireet ovat hankalia ja ne haittaavat jokapäiväistä elämää, oireita voidaan lievittää tehokkaasti estrogeenia sisältävällä vaihdevuosien hormonikorvaushoidolla. Tällöin kannattaa varata aika gynekologin vastaanotolle.

Lue myös artikkeli ikääntyneen suun terveys.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kuivat silmät

kuivat_silmat

Kuivasilmäisyys on silmävaivoista yleisin. Oireet vaihtelevat kutinasta ja kirvelystä punoitukseen ja roskan tunteeseen silmässä. Lisääntynyt kyynelehtiminen on merkki siitä, että silmät kaipaavat lisää kosteutta. Kun silmät kuivuvat, silmiä kosteuttava järjestelmä ei toimi kuten pitäisi ja tällöin kyynelnesteen koostumuksen tärkeä tasapaino on häiriintynyt. Kuivasilmäisyyttä esiintyy kaikenikäisillä miehillä ja naisilla, mutta kuitenkin enemmistö kuivasilmäisistä on yli 50-vuotiaita. Kuivasilmäisyyteen ei ole varsinaista parannuskeinoa, mutta useat eri hoitomuodot voivat auttaa lievittämään oireita.

Kyynelneste koostuu kolmesta eri kerroksesta: vesi-, musiini- ja lipidikerroksesta. Kyynelnesteen tehtävä on pitää silmän pinta kosteana, joten sitä pitää olla määrältään riittävästi ja sen on oltava laadultaan hyvää. Jos jompikumpi tai molemmat näistä ominaisuuksista eivät ole kunnossa, on seurauksena silmän pinnan kuivuminen. 

Kuivasilmäisyyttä aiheuttavat eri mekanismit, jotka johtuvat pääosin häiriöistä vesi-, musiini- tai lipidikerroksen tuotossa. Normaalisti lipidit levittyvät sarveiskalvon päällä olevan kyynelfilmin päällimmäiseksi kerrokseksi estäen kyynelnestettä haihtumasta liian nopeasti. Lipidien poikkeavuudet kyynelnesteessä aiheuttavat kyynelnesteen epätäydellisen leviämisen ja silmän puutteellisen kostutuksen.

Oireena kuivasilmäisyydessä on jatkuva roskan tai hiekan tunne, kutina, kirvely ja silmien punoitus. Usein oireena voi olla myös liiallinen kyynelnesteen tuotanto, kyynelehtiminen, jota ilmenee erityisesti tuulessa ja viimassa. Tällöin kyynelneste on liian vesipitoista eikä toimi samalla tavoin kuin terve kyynelneste. Rähmiminen liittyy kyynelnesteen vesikerroksen vähenemiseen, jolloin kyynelnesteessä on lähinnä limaa ja rasvaa, joka kertyy silmäkulmiin.

Lämpötilan vaihdokset, tuuli, kuiva huoneilma, ilmastointi jne. pahentavat silmien kuivumista. Kuivasilmäisyyden taustalla voi olla jokin perussairaus. Tavallisimpia näistä ovat reumataudit. Sjögrenin syndroomasta puhutaan, kun kuivasilmäisyyteen yhdistyy myös kuiva suu sekä muidenkin limakalvojen kuivumistaipumus. Eräät lääkeaineet voivat aiheuttaa silmän pinnan kuivumista. Oireita pahentavat tekijät kannattaa huomioida ja yrittää välttää niitä mahdollisuuksien mukaan. 

Oikeanlaisilla silmätipoilla oireet kuriin

Elämäntapojen muutoksilla voi vaikuttaa silmien hyvinvointiin. Silmien räpytteleminen useammin, silmien lepuuttaminen ja riittävästä veden juomisesta huolehtiminen ovat pieniä asioita, joilla voi itse vaikuttaa silmien kuivumiseen. Myös monet tekijät elinympäristössämme vaikuttavat silmien hyvinvointiin, mm. koneellinen ilmanvaihto tai savuinen tai pölyinen ympäristö lisäävät kuivasilmäisyyden oireita.

Kuivasilmäisyyden ensisijaisena hoitona käytetään silmien kostutustippoja, joita on sekä nestemäisiä että geelimäisiä. Pitkäaikaiskäytössä kannattaa suosia säilöntäaineettomia kerta-annospipettejä tai valmisteita, joissa ei ole bentsalkoniumkloridia säilöntäaineena. Yöllä nukkuessa kyyneleritys lakkaa ja silmä kuivuu, ja siksi yöksi silmään on hyvä laittaa pitkävaikutteista geelimäistä tippaa. Tiputuskertojen määrä riippuu silmien kuivumisen vaikeusasteesta, mutta kostutustippoja ei voi annostella liikaa. Vaikeammassa kuivasilmäisyydessä hoitona voidaan käyttää lisäksi kyynelpisteen sulkemista joko väliaikaisesti tai pysyvästi. Mikäli kuivasilmäisyyden oireet pahenevat, kannattaa hakeutua silmälääkärin vastaanotolle.

Lue myös artikkeli omega-rasvahapoista.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Vatsan turvotus ja ilmavaivat

vatsan_turvotus_ja_ilmavaivat

Ilmavaivat ja vatsan turvotus ovat yleinen ongelma. Erilaiset vatsavaivat kiusaavat säännöllisesti noin joka kolmatta suomalaisista. Ilmavaivat ja vatsan turvotus tuntuvat epämukavalta ja kiusalliselta sekä usein myös kivuliaalta. Lääkäriin tulee mennä, jos ilmavaivoihin liittyy äkillisiä ja sietämättömiä vatsakipukohtauksia tai ilmavaivat eivät vähene tehokkaasta itsehoidosta huolimatta.

Ruoansulatusvaivojen taustalla on monia tekijöitä. Epäsäännöllinen ruokailurytmi, hotkiminen, vähäinen liikunta ja kiireinen elämäntyyli ovat omiaan pahentamaan vatsaoireilua. Syyllinen ruoansulatusvaivoihin voi löytyä myös esim. runsasrasvaisista aterioista, niukasta ravintokuidun saannista, hiilihapollisista juomista tai keinotekoisista makeutusaineista. Tyypillisimpiä vatsan alueen oireita ovat turvotus, röyhtäileminen, ilmavaivat ja vaihteleva suolen toiminta. Nämä vatsaoireet ovat usein niitä potevalle sekä kivuliaita että kiusallisia, mutta harvoin vakavia ja johtuvat useimmiten ylimääräisen kaasun muodostumisesta vatsaan ja suolistoon.

Ilman kerääntyminen vatsaan ja suolistoon on normaali asia, eikä siltä voi kukaan välttyä. Tavallisesti ihminen päästää suolistokaasuja ilmaan noin parikymmentä kertaa päivässä. Vatsan turvotus johtuu siitä, että paksusuoleen kerääntyy tavallista enemmän ilmaa. Suolistokaasu muodostuu pääasiassa kahdesta lähteestä – niellystä ilmasta ja normaalista paksusuolessa olevien harmittomien bakteerien aiheuttamasta sulamattoman ruoan käymisestä. Ilman nielemistä voi vähentää hidastamalla syömisnopeutta ja pureskelemalla ruoan kunnolla. Lisäksi on tärkeä syödä pieniä aterioita säännöllisesti useita kertoja päivässä. Kaasua pääsee suolistoon myös ruoan ja juoman mukana, erityisesti olut ja hiilihapolliset virvoitusjuomat lisäävät vatsan kaasun määrää.

Vähennä kaasua

Suoliston kaasunmuodostus on siis normaali ilmiö; kaasun määrä ja koostumus riippuu nautitun ruoan laadusta ja paksusuolen bakteerikannasta. Joitakin ihmisiä ilmavaivat ja turvotus kiusaavat, vaikka maha-suolikanavan kaasumäärä on tavanomainen. Tietyt ruoka-aineet pahentavat vatsaoireita, ja moni oireista kärsivä on oppinut välttämään mm. kaalia, papuja, herneitä, maissia, linssejä, paprikaa, juureksia ja sipulia. Nämä terveelliset ruoka-aineet sisältävät suuria määriä monimutkaisia hiilihydraatteja, joita elimistömme ruoansulatusentsyymit eivät kykene kokonaan pilkkomaan.

Suolistokaasun aiheuttamia oireita voidaan onneksi ehkäistä muillakin tavoilla kuin ruokavalion rajoittamisella. Nogasin sisältää alfa-galaktosidaasia, joka on luonnollinen ruoansulatusentsyymi. Se pilkkoo sulamattomat hiilihydraatit jo ohutsuolessa helposti imeytyviksi sokereiksi. Estämällä monimutkaisten hiilihydraattien kulkeutumisen paksusuoleen sellaisenaan, alfa-galaktosidaasi ennaltaehkäisee tehokkaasti vatsan turvotusta ja ilmavaivoja. Alfa-galaktosidaasi toimii parhaiten ennaltaehkäisevästi ja sen vuoksi se tulee ottaa ennen ateriaa. Se sopii päivittäiseen ja myös pitkäaikaiseen käyttöön.

Multienzyme GO sisältää 14 erilaista ruoansulatusentsyymiä, jotka pilkkovat niin hiilihydraatteja, rasvaa kuin proteiiniakin. Se sisältää myös voikukanjuurta, joka edistää ruoansulatusta aktivoimalla sapen ja haimaentsyymien eritystä. Tuote sopii erityisesti niille, joilla ruoansulatus on heikentynyt tai jos ruoansulatusongelman syy ei ole selvillä. Se sopii sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön etenkin raskaiden aterioiden yhteydessä.

Gluteenipitoinen vilja aiheuttaa monelle vatsavaivoja. Syynä voi olla keliakia, gluteeniherkkyys tai vilja-allergia. Gluten GO sisältää kolmea entsyymiä, jotka tehokkaasti pilkkovat viljan gluteenia: kaksi entsyymeistä pilkkoo proteiinia sen keskeltä ja kaksi proteiinin päistä. Gluten GO pilkkoo myös maidon kaseiinia. Tuote sopii käyttöön etenkin gluteeniherkille. Kapseli nautitaan aterian yhteydessä. Se sopii sekä satunnaiseen että jatkuvaan käyttöön. Tuote ei sovellu keliaakikoille eikä korvaa keliaakikon gluteenitonta ruokavaliota, sillä keliakia on autoimmuunitauti, jonka ainoana hoitona on gluteeniton dieetti. Myös vilja-allergiassa oireita aiheuttavia viljoja tulee välttää.

Kaasukuplien pinta-aktiivisuutta vähentävät simetikoni kuten Benegast Redugas ja dimetikoni kuten Cuplaton. Ne saavat aikaan kaasukuplien hajoamisen. Suun kautta otettuna kaasukuplien pienentäjät auttavat eri syistä johtuviin ilmavaivoihin: ne vähentävät kurinaa, turvotusta ja vatsakipuja sekä helpottavat ja nopeuttavat suolikaasujen poistumista. Kaasukuplien pienentäjät sopivat kaikille, myös vauvoille sekä raskauden ja imetyksen aikana, sillä ne kulkevat ruoansulatuskanavan läpi muuttumattomana eivätkä imeydy elimistöön.

Lue myös artikkeli laktaasi.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Laktaasi

laktaasi

Nauti maitotuotteita ilman vatsavaivoja

Maito sisältää normaalisti maitosokeria eli laktoosia.  Laktoosia pilkkoo suolessa laktaasi-niminen ruoansulatusentsyymi, mutta aina laktaasin puutteeseen ei liity oireita. Laktoosi-intoleranssi tarkoittaa, että laktaasi-entsyymin puuttuminen aiheuttaa vatsaoireita, kuten vatsan turvottelua ja ilmavaivoja. Usein voi myös esiintyä löysiä ulosteita ja epämääräisiä vatsakipuja. Oireet ilmaantuvat 1-3 tuntia maitotuotteiden nauttimisen jälkeen. Joskus näitä ikäviä tuntemuksia voi tulla tätä myöhemminkin, sillä mahalaukun tyhjenemisnopeus vaikuttaa oireiden alkamisaikaan. Oireet johtuvat siitä, että maitosokeri kulkee ohutsuolen läpi paksusuoleen, jossa bakteerit käyttävät sitä ravinnokseen. Tällöin syntyy kaasua ja ulosteen normaali kiinteytyminen häiriintyy.

Laktoosi-intoleranssi ei siis ole varsinaisesti sairaus, vaan ainoastaan häiriö ihmisen laktaasi-entsyymin toiminnassa. Laktoosi-intoleranssia ei pidä sekoittaa maitoallergiaan, jossa maidon proteiini eli valkuaisaine aiheuttaa ihmiselle allergisen reaktion. Laktaasientsyymin puutoksen yleisyys vaihtelee eri kansallisuuksien mukaan. Suomalaisista 18 prosenttia kärsii laktoosi-intoleranssista. Laktoosi-intoleranssi voi ilmetä jo kouluikäisillä lapsilla, mutta usein se todetaan vasta aikuisiällä. Herkkyys laktoosin aiheuttamille oireille on yksilöllistä, sillä monet, joilta puuttuu laktaasi-entsyymi, ovat täysin oireettomia, vaikka käyttävät päivittäin maitoa. Vaivaan voi myös saada jonkin verran helpotusta jos nauttii maitotuotteita muun aterian yhteydessä. Lisäksi oireet riippuvat  nautitun laktoosin määrästä. Useimmat sietävät pieniä laktoosimääriä, esimerkiksi 10 grammaa maitosokeria päivässä, joka vastaa noin yhtä maitolasillista. Annos, joka aiheuttaa suurimmalle osalle laktoosi-intolerantikoista oireita, vastaa noin kahta maitolasia eli 20 grammaa maitosokeria päivässä. Useimmat sietävät vähälaktoosisia tuotteita, joissa on noin viidesosa normaalista maitosokerin määrästä. Elintarviketta saa kutsua vähälaktoosiseksi, mikäli laktoosia on alle yksi gramma 100 grammassa. Hapanmaitotuotteissa laktoosipitoisuus on myös pienempi kuin maidossa, ja kypsytetyissä juustoissa laktoosia ei ole lainkaan. Lääketablettien sisältämä laktoosi aiheuttaa erittäin harvoin oireita, sillä yhdessä tabletissa oleva laktoosin määrä on hyvin pieni, usein alle 150 milligrammaa.  Toisaalta joillakin laktoosi-intolerantikoilla hyvin pienetkin maitosokerimäärät voivat aiheuttaa vaivoja. Kaikki tabletit eivät sisällä laktoosia, ja eri valmisteiden välillä laktoosin määrä vaihtelee, joten omien tablettien laktoosin määrän voi tarkistaa apteekista.

Laktaasi-entsyymi pilkkoo maitosokerin

Laktoosi-intoleranssin syy on geeneissä, joten laktaasi-entsyymin puutosta aikuistuessa ei voida estää. Laktoosi-intoleranssin tärkein hoitokeino on maitosokerin välttäminen. Maitotuotteiden käyttämistä ei tarvitse lopettaa kokonaan ja niitä voi käyttää oman sietokyvyn mukaan. Jos vahingossa nauttii laktoosia liian suuria määriä, se ei ole vaarallista, mutta toki harmillista, sillä seurauksena on ainoastaan ohimeneviä vatsavaivoja. Voimakkaasti oireilevien on syytä muistaa, että laktoosia on myös  esimerkiksi maidosta valmistetuissa leivissä ja leivonnaisissa, makkaroissa, voissa ja margariinissa. Jos maitotuotteita ei käytä lainkaan, on muistettava turvata kalsiumin saanti kalkkivalmisteiden avulla.

Laktoosi-intoleranssissa voidaan käyttää myös laktaasientsyymivalmisteita, joita on kapseli-  ja purutablettimuodossa kuten Lactrase. Niitä käytetään ennen laktoosipitoisen ravinnon nauttimista tai sen yhteydessä. Laktaasi pilkkoo maitosokerin helpommin imeytyviksi sokeriyksiköiksi – glukoosiksi ja galaktoosiksi. Laktaasientsyymien käyttö on helppoa, ja ne ovat tehokkaita ja turvallisia käyttää vaikka säännöllisesti vatsa- ja suolisto-oireiden ennaltaehkäisyyn. Jos vatsavaivat eivät häviä maidottomalla ruokavaliolla, tulee ottaa yhteyttä lääkäriin.

Lue myös artikkeli maitohappobakteereista.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kihomatojen häätö

kihomadot

Kihomato, Enterobius vermicularis, kuuluu sukkulamatoihin. Kihomadot ovat 3 – 13 mm mittaisia, valkoisia, lankaa muistuttavia matoja, jotka elävät suolistossa. Niiden elinkaari on muutamia kuukausia. Tartunta tapahtuu, kun madon munia niellään. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi nähdä silmin. Munat voivat elää useita päiviä huoneenlämmössä. Tartunnan voi saada vain ihmiseltä, ei lemmikeiltä. Suomessa tartuntoja saavat yleensä alle kouluikäiset lapset, mutta aikuinenkin voi saada tartunnan. Kihomato aiheuttaa Suomessa pieniä, vaikeasti hoidettavia epidemioita perheissä, päivähoidossa, koulun alaluokilla ja jopa iäkkäiden hoivalaitoksissa. Kihomadon ilmaantuminen ei ole merkki huonosta hoidosta tai hygieniasta.

Madon yhdessä ihmisessä munimat munat voivat joutua toisen henkilön suuhun suoran käsikosketuksen kautta tai lelujen ja todennäköisesti myös vaatteiden ja vuodevaatteiden koskettelun välityksellä. Yksikin muna voi aloittaa infektion. Munat ovat niin pieniä, ettei niitä voi silmin nähdä. Ne säilyvät ympäristössä useita päiviä tartuttavina. Munan nielemisestä oireiden alkamiseen kuluu kuutisen viikkoa. Muna kuoriutuu ohutsuolessa ja siitä tuleva toukka pesiytyy parin kehitysvaiheen jälkeen paksusuoleen, umpilisäkkeen ympäristöön, missä se lisääntyy.

Oireet

Kihomatojen yleisimpänä oireena on yöllä ilmenevä peräaukon kutina. Kutina voi alkaa vasta 1–2 kuukauden kuluttua tartunnasta. Ainoa oire kihomadoista on peräaukon ja tytöillä joskus myös ulkosynnyttimien kutina. Oireet johtuvat toukista ja munien pinnan ärsyttävistä aineista ja vaativat syntyäkseen runsaan matomäärän. Oireet eivät ole yhtä voimakkaita kaikilla tai oireita ei välttämättä ole ollenkaan. Kihomatotartuntaan ei liity vakavampia oireita tai tauteja.

Kihomadoista voi varmistua näkemällä niitä ulosteen pinnalla. Isommat naarasmadot luikertelevat silminnähden, mutta pienet koirasmadot eivät. Varmin vaihtoehto kihomatotartunnan toteamiseksi on näytteen ottaminen ja sen vieminen laboratorioon tutkittavaksi, sillä kihomatojen munia ei voi nähdä paljaalla silmällä.

Hoito

Kihomatoon tehoavan itsehoitovalmisteen, Pyrvin, vaikuttava aine on pyrviiniembonaatti. Lääkeaine halvaannuttaa kihomadot ja ne poistuvat ulosteen mukana. Kaikki perheenjäsenet, myös oireettomat, tulisi hoitaa yhtä aikaa. Tabletit otetaan kerta-annoksena painon mukaan annosteltuna kertahoitona 1 tabletti 10-15 kg kohti. Lääke ei tapa kihomatojen munia, joten hoito uusitaan aina parin viikon kuluttua, jolloin munat ovat kehittyneet toukiksi ja madoiksi, mutta eivät vielä ole sukukypsiä ja muni vielä uusia munia.

Pyrviniä voi antaa myös alle 10 kiloiselle lapselle. Tabletin saa tarvittaessa halkaista. Pyrvin ei juuri imeydy elimistöön, mutta se voi kuitenkin aiheuttaa suolisto-oireita, kuten ripulia, ummetusta ja vatsakipuja. Lääke myös värjää ulosteen punaiseksi, mikä ei ole kuitenkaan vaarallista. Mikäli vaatteet värjäytyvät, tahrat lähtevät yleensä tavallisella pesuaineella.

Kihomatojen häätöön on olemassa myös reseptivalmisteita.

Toimenpiteet uuden tartunnan välttämiseksi

Huolellinen käsipesu ja kynsien leikkaaminen lyhyiksi auttaa tartunnan välttämisessä, jottei kihomatojen munat jää sormiin tai kynsien alle. Kädet pestään usein, ainakin ennen syöntiä ja vessassa käynnin yhteydessä. Lääkkeen ottamisesta seuraavana päivänä tehdään normaali viikkosiivous, jolloin pestään erityisen huolella vesihanat, ovenkahvat ja vessan huuhtelunappi. Myös vuodevaatteet on hyvä pestä niihin mahdollisesti joutuneiden munien poistamiseksi.  Alusvaatteet vaihdetaan päivittäin. Kihomato uusiutuu herkästi ja joskus näitä toimenpiteitä on toistettava useasti, ennen kuin infektiokierre lopullisesti saadaan katkeamaan.

Hoidon onnistumisen kannalta on hyvä ilmoittaa tartunnasta hoitopaikalle, jotta mahdollinen käynnissä oleva epidemia tulee havaituksi ja hoidetuksi. Lasta ei kuitenkaan tarvitse pitää pois koulusta tai päivähoidosta.

Lue myös artikkeli päätäiden hoidosta.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Päänsärky

paansarky

Melkein kaikki kärsivät joskus päänsärystä. Päänsärky on elimistön tapa viestittää, että jotakin on vialla. Päänsärky koetaan yksilöllisesti. Päänsärky on useimmiten vaaraton oire, mutta se voi joskus merkitä myös vakavampaa sairautta. Lääkärissä käynti on paikallaan päänsäryn luonteen tai oireiden ollessa uusia.

Päänsärky on yleinen vaiva: noin 80 % naisista ja 65 % miehistä kärsii ajoittaisesta päänsärystä. Hormonaaliset tekijät saattavat aiheuttaa sen, että naiset kärsivät päänsärystä miehiä useammin. Päänsärkyoireet voivat alkaa äkillisesti, kuten migreenissä tai sarjoittaisessa särkykohtauksessa, tai vähitellen kuten jännityspäänsäryssä.

Migreeniä vai jännityspäänsärkyä?

Säryn luonne voi olla hyvinkin vaihtelevaa. Jännityspäänsärky on yleensä puristavaa ja tasaista kun taas migreenisärky tuntuu usein sykkivältä. Migreenisärkyyn voi liittyä huonovointisuutta ja jopa oksentamista. Migreenipotilas saa helpotettua oloaan hakeutumalla lepäämään hämärään, hiljaiseen huoneeseen. Tavallinen portaiden nousu tai kävely pahentaa oireita. Jännityssärky sen sijaan helpottuu monesti liikunnalla, esim. voimistelemalla, kävelylenkillä tai hieronnalla.

Oireiden esiintymistiheys ja toistuvuus voivat myös vaihdella. Joillakin migreenipotilailla esiintyy ennakoivia oireita, kuten ääni- ja/tai valoherkkyyttä, ennen päänsärkyä. Jos migreeni alkaa esioirein, sitä kutsutaan auralliseksi eli ennakko-oireiseksi migreeniksi. Suoraan päänsäryllä alkava migreeni on auraton migreeni.

Säryn kesto vaihtelee eri päänsärkytyypeissä: migreenissä särky voi kestää neljästä tunnista kolmeen vuorokauteen, jännityspäänsäryssä särky voi kestää useita vuorokausia tai olla jatkuvaa jomotusta. Nämä särkytyypit voivat esiintyä myös yhtä aikaa. Päänsärkypäiväkirjan (https://migreeni.org/tukea-ja-toimintaa/julkaisut/paansarkypaivakirjat/) pitäminen auttaa särkytyyppien erottamisessa, oikeiden hoitomuotojen valitsemissa ja särkylääkkeiden liikakäytön estämisessä.

Voiko pääkipu johtua särkylääkkeestä?

Päänsärkylääkkeiden satunnainen käyttö on tehokasta ja turvallista. Lääkkeet nopeuttavat toimintakyvyn palautumista ja parantavat elämänlaatua. Päänsärkylääkkeitä voi kuitenkin käyttää vain rajallisen määrän ilman, että niistä seuraa vakavia haittavaikutuksia. Kuka tahansa, joka käyttää tavallisia tulehduskipulääkkeitä useammin kuin kolmena päivänä viikossa pidempään kuin kolmen kuukauden ajan yhtäjaksoisesti, voi saada päänsäryn jokapäiväiseksi harmikseen.

Särkylääkepäänsärky on päivittäistä tai lähes päivittäistä päänsärkyä. Särky poikkeaa usein alkuperäisestä, hoitoa vaatineesta päänsärystä. Lääkepäänsäryn oireita ovat mm. tylppä kipu, johon voi liittyä pahoinvointia, unettomuutta, levottomuutta, nopeita mielialanmuutoksia ja keskittymisvaikeuksia. Kipu voi vaihdella lievähköstä melko kovaan. Särkylääkepäänsäryn yksi tunnusmerkki on, että sen lievittäminen ei onnistu särkylääkkeillä.

Lääkepäänsärkyä ei saa hoidettua muuten kuin sillä, että lopettaa särkylääkkeiden käytön noin kahden kuukauden ajaksi. Tällöin myös niiden teho palautuu. Särkypäiväkirjan avulla pystyy havaitsemaan, johtuuko päänsärky särkylääkkeiden liiallisesta käytöstä. Ota aina kuitenkin yhteyttä lääkäriin, jos epäilet itselläsi lääkepäänsärkyä.

Oikea ajoitus ja oikea annos auttaa

Päänsäryn hoito on aina yksilöllistä. Päänsäryn syy on tärkeä selvittää, jotta hoito olisi oikeanlaista ja särkykohtauksen ehkäisy onnistuisi. Päänsärkyä voi ennaltaehkäistä monella tavalla, mm. ulkoilu raittiissa ilmassa ja liikunnan harrastaminen säännöllisesti ovat keinoja pitää päänsärky loitolla. Lisäksi stressin sekä epäsäännöllisen ruokailurytmin välttäminen, sisäilman raikkaudesta huolehtiminen, runsaan veden juominen ja riittävä nukkuminen auttavat välttämään päänsärkyä. Lisäksi on hyvä tarkastaa työskentelyasento, ettei päänsärky johdu kehon virheasennoista.

Ravitsemuksellisilla tekijöillä on myös oma merkityksensä päänsäryn hoidossa. Esim. migreenipotilaan tulisi välttää juomia ja ruokia, joiden hän on todennut aiheuttavan päänsärkyä. Ubikinoni, kuten Bio-Qinon Q10 (1980630), on osoittautunut osalle potilaista tehokkaaksi migreenikohtausten estäjäksi, joten se on mainittu suomalaisessa migreenin Käypä hoito –suosituksessa. Sopiva annos on 150–300 mg ubikinonia vuorokaudessa. Myös nopeasti imeytyvien hiilihydraattien välttäminen ruokavaliossa voi vähentää migreenikohtauksia tasaamalla verensokerin vaihteluita ja vähentämällä aivojen ärtyvyyttä.

Migreenipotilaat oppivat usein tunnistamaan uhkaavan kohtauksen esimerkiksi kiristävänä tunteena silmien välissä. Tällöin tulisi ottaa heti riittävän suuri annos kipulääkettä. Yleinen syy lääkkeen tehoamattomuuteen on liian pieni annos. Oikealla annostuksella varmistetaan riittävä ja tehokas kivunlievitys. Kipulääkkeitä voi käyttää päänsäryn itsehoidossa lyhytaikaisesti, muutaman päivän ajan. Niiden runsasta ja pitkäaikaista käyttöä tulisi kuitenkin välttää, ettei seurauksena ole särkylääkepäänsärky.

Parasetamolilla kuten Panadol ja Para-Tabs on hyvä kipua lievittävä ja kuumetta alentava teho. Parasetamoli ei ärsytä vatsaa eikä suolistoa, joten sitä voidaan käyttää myös pitkäaikaisten kiputilojen hoitoon turvallisesti. Useimmiten aikuisten oikea kerta-annos parasetamolia on kaksi 500 mg tablettia. Suositeltu maksimimäärä parasetamolia on 3 000 milligrammaa yhden vuorokauden aikana.

Tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeeni Burana-caps, Ibuxin Rapid ja ketoprofeeni Ketorin, sopivat päänsäryn hoitoon hyvin. Kahta tulehduskipulääkettä ei koskaan pidä käyttää itsehoidossa samanaikaisesti. Sen sijaan parasetamoli ja ibuprofeeni voidaan yhdistää toisiinsa, jos toisen teho ei yksin riitä kivun lievittämiseen.

Toistuvan tai voimakkaan päänsäryn syy on aina tärkeää selvittää. Lääkäriin on syytä hakeutua, jos voimakas päänsärky on alkanut erittäin nopeasti, särky on hyvin voimakasta, se kestää yli viiden päivän ajan, päänsärkykohtaus vie toimintakyvyn tai itsehoitolääkitys ei tehoa.

Päänsärky-kategorian löydät täältä.

Lue myös artikkeli tulehduskipulääkkeiden käytöstä paikallisesti.

© Helena Jalonen

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lemmikille apua ilotulitepelkoon

Lemmikeille_apua_ilotulitepelkoon

Ilotulitteiden pelko on yleistä koirilla. Vaikka kissojen pelkoa on vaikeampi huomata, myös kissat voivat pelätä pauketta. Lemmikki voi reagoida paukahdukseen, viheltävään ääneen tai välkkyviin valoihin. Ilotulitteita pelkäävät koirat ja kissat voivat pelätä myös muita asioita, kuten ukkosta tai muita kovia ääniä. Osa lemmikeistä tottuu ilotulitteisiin ajan kanssa, osa taas pelkää joka kerralla enemmän.

Koviin ääniin reagoiminen on koirille luontaista ja pelokas suhtautuminen on usein opittu puolustusreaktio. Koiran pelon merkkejä voivat olla esimerkiksi valittaminen, läähättäminen, täriseminen ja kuolaaminen. Koira voi myös yrittää paeta, piiloutua, vaeltaa ympäriinsä tai kaivautua. Kissat voivat olla rauhattomia ja esimerkiksi naukua, yrittää piiloutua ja paeta. Lemmikki kokee nämä oireet ahdistavina, mikä entisestään lisää pelkotilanteen epämiellyttävyyttä.

Lemmikin paukkuarkuuden kehittymistä voi yrittää ennaltaehkäistä pentuvaiheessa. Kissan ollessa noin 2-7 viikon ja koiran noin 3-12 viikon ikäinen, pentu oppii, mitä se voi normaalisti kokea. Jos pentu ei tämän ikävaiheen aikana altistu koville äänille turvallisessa ympäristössä, on sillä suurempi riski kehittää pelko koville äänille myöhemmin. Aikuisen, ääniä pelkäämättömän koiran riskiä reagoida ilotulitteisiin voi myös pyrkiä vähentämään koulutuksen avulla.

Feromonit jaa lisärehuvalmisteet apuna

On monia asioita, joita omistaja voi tehdä helpottaakseen eläimen pelkoa. Feromoni kuten koirien Adaptil ja kissojen Feliway vaikuttavat rentouttavasti ja lohduttavasti lisäten lemmikin itseluottamusta huolestuttavissa ja pelottavissa tilanteissa. Feromonin vaikutuksesta uusien ärsykkeiden hyväksyminen on helpompaa ja lemmikki on rennompi. Feromonin käyttö olisi hyvä aloittaa ajoissa, mielellään jo kuukautta, mutta vähintään 1-2 viikkoa aiemmin.  

Myös lisärehut voivat auttaa lemmikkiä rauhoittumaan kohtalaisen lievissä pelkotiloissa. Aivojen välittäjäaineiden tuotantoon vaikuttavilla rehulisillä tulisi hoito aloittaa viimeistään 4 päivää ennen ilotulitusta. Lemmikille, jonka varmasti tiedetään olevan peloissaan, olisi hyvä aloittaa rehuvalmiste annosteluohjeen mukaisesti 3-4 viikkoa ennen ilotulituksia. Annostelua voidaan lisätä tarpeen mukaan ilotulitusten aikana tai koska tahansa stressiä aiheuttavien tilanteiden yhteydessä.

Serene-UM sisältää ainesosia jotka maksimoivat serotoniinin tuotantoa. Serotoniini on keskushermostossa esiintyvä mieltä tasapainottava aine. Serotoniini on mukana myös elimistön muiden mielihyvää tuottavien aineiden vapautumisessa. Serene-UM sopii sekä kissoille että koirille. Valmiste on helppo annostella joko tippoina tai tabletteina. Serene-UM vet sopii 1-20 kg painaville kissoille ja koirille ja Xtra yli 20 kg painaville koirille.

Pet Remedyn eteeristen öljyjen sekoitus matkii luonnollista tyynnyttävää GABA-välittäjäainetta rauhoittaen hermoja. Pet Remedy on saatavilla sekä pistorasiaan kytkettävänä haihduttimena että suihkeena. Se sopii kaikille stressaantuneille ja levottomille lemmikeille.

Naamaferomoneja ja aitokissanminttua sisältävä Zenifel suihke helpottaa kissan akuuttia stressiä sekä vähentää ei-toivottua käyttäytymistä, kuten virtsamerkkailua ja raapimista.

Calmexin sisältämä yhdistelmä B-vitamiineja, aminohappoja ja kasviuutteita on tarkoitettu vähentämään koiran ahdistunutta tai pelokasta käyttäytymistä. Valmisteet vapauttavat aivoissa välittäjäaineita, jotka saavat aikaan rauhoittavan vaikutuksen. Calmex on nopeavaikutteinen ja parhaan tuloksen saa antamalla valmistetta 30-60 minuuttia ennen haluttua vaikutusta. Kapselit voi avata ja sekoittaa ruokaan tai antaa kokonaisina. Vaikutus kestää 4-6 tuntia, jonka jälkeen annostelun voi uusia tarvittaessa.

Jos lemmikki on hyvin stressaantunut, feromonista tai lisärehuvalmisteista on harvoin yksinään riittävästi apua. Silloin pelkoa voidaan hoitaa rauhoittavilla reseptilääkkeillä lyhytaikaisesti ja käyttää tukena lisärehuvalmistetta.

Vinkit uuden vuoden viettoon

Käy pitkällä lenkillä aikaisemmin päivällä ja aktivoi koiraa mahdollisimman paljon, jotta se olisi illalla normaalia väsyneempi. Illalla yritä ulkoilla koiran kanssa mahdollisimman rauhallisessa ympäristössä. Ulkoillessa pidä koira aina hyvin kytkettynä, ettei se pääse karkuun säikähdettyään pauketta. Tarjoa kissalle aina helppopääsyinen ja puhdas hiekkalaatikko.

Laita soimaan musiikkia tai katsele televisiota normaalia äänekkäämmin hukuttaaksesi ilotulitusten äänet. Vedä verhot ikkunoiden eteen, jos lemmikkisi pelkää ilotulitusten välähtäviä valoja. Luo lemmikille turvallinen alue sinne, mihin eläin itse hakeutuu tuntiessaan olonsa epävarmaksi tai halutessaan olla rauhassa. Kissat monesti suosivat rauhallisia paikkoja hieman korkeammalla, jotta ne voivat tarkkailla huoneessa olevia ihmisiä ylhäältä päin. Voit myös yrittää kääntää lemmikin ajatukset pois ilotulituksista käyttämällä nameja sisältävää aktivointilelua. Lisäapuna voidaan käyttää feromonivalmisteita tai käyttäytymistä rauhoittavia lisärehuja. Pidä lemmikki lähelläsi, mutta älä pidä kiinni, jos se haluaa poistua. Yritä itse pysyä rauhallisena, sillä lemmikki luulee helposti, että on syytä olla huolissaan, jos omistajakin käyttäytyy normaalista poikkeavalla tavalla.

Lue myös artikkeli koirien ja kissojen nivelvaivojen hoidosta.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lääkkeen vanheneminen

Laakkeen_vanheneminen

Kun lääke vanhenee, yleensä sen teho vähenee, sivuvaikutukset voivat lisääntyä ja ääritapauksessa lääkeaine voi muuttua jopa myrkylliseksi. Yleensä lääkevalmisteen laadun heikkeneminen ei ole aistinvaraisesti havaittavissa.

Lääkevalmisteissa tapahtuvien muutosten nopeus riippuu olosuhteista, joissa valmisteita säilytetään. Lämpötilan, valosäteilyn tai suhteellisen kosteuden lisääntyminen useimmiten heikentää säilyvyyttä, mutta monet lääkkeet eivät siedä myöskään liian kylmiä tai kuivia olosuhteita. Lääke ei kuulu jääkaappiin, ellei pakkauksessa näin nimenomaan neuvota. Erityisesti jääkaapissa oleva kylmyys ja kosteus on lääkkeille hyvin epäedullinen, jolloin niiden vanheneminen kiihtyy. Lääkkeitä ei kannata sijoittaa kylpyhuoneeseen eikä muihin märkiin tiloihin, sillä kosteus nopeuttaa lääkeaineiden hajoamista. Moni lääkeaine on herkkä myös valon vaikutukselle. Auringosta tuleva UV-säteily voi saada lääkeaineen hajoamaan, joten lääkepakkaukset on pidettävä suljettuina ja valolta suojassa. Lääkkeet eivät myöskään kestä jäätymistä eivätkä lämpötilan rajuja vaihteluita. Kesämökin lääkekaappi kannattaakin laittaa ajan tasalle aina lomakauden alkaessa ja viedä pois mökkikauden päätyttyä.

Todellinen vaikuttavan aineen pitoisuus lääkkeissä vaihtelee tietyissä, ennalta määrätyissä rajoissa etiketissä ilmoitettavan arvon ympärillä. Eli käytännössä lääkevalmisteessa ei ole aina sama määrä vaikuttavaa ainetta, vaan se vaihtelee hieman. Valmisteen maksimikestoaika määritellään jo ennen kuin valmiste saa myyntiluvan ja se voi eri valmisteilla vaihdella kovastikin. Viisi vuotta on maksimiaika lääkevalmisteiden kestolle, mutta jos lääkeaine on esim. helposti hapettuva eikä sen tehoa voida taata pidemmäksi aikaa, kestoaika määritellään lyhyemmäksi esim. nitrotableteilla se on valmistumisesta maksimissaan kaksi vuotta. Nämä kestoajat tutkitaan tarkasti siis jo etukäteen, jotta voidaan taata lääkkeiden oikea teho ja turvallinen käyttö sekä se, että ne vaikuttavat halutusti koko kestoaikansa.

Lääkevalmisteen viimeinen käyttöpäivämäärä merkitään pakkauksiin kuukauden tarkkuudella esimerkiksi 11-2025 tai 11/2025. Viimeinen käyttöpäivämäärä ilmoitetaan useimmiten “Käyt. viim./Anv. senast/Exp" -merkinnällä ja se tarkoittaa, että lääke on käyttökelpoinen mainitun päivämäärän loppuun eli 30.11.2025 asti. Jos pakkauksessa on merkintä “Käyt. ennen/Anv. före 11/2025”, lääke tulee käyttää ennen mainittua päivämäärää eli tässä esimerkissä 31.10.2025 mennessä.

Niinpä yhteenvetona voidaan todeta, ettei lääkettä pidä käyttää pakkaukseen merkityn vanhenemispäivämäärän jälkeen, ja säilytyksessä tulee aina noudattaa annettuja ohjeita.  Lääkkeen ilmoitettu kestoaika takaa valmisteen säilyvän laadultaan hyvänä, mikäli se säilytetään ohjeiden mukaisesti myyntipakkauksessaan. Jos lääkkeitä siirretään säilytettäväksi alkuperäispakkauksen ulkopuolelle, tulee niiden säilyvyys aina varmistaa, etenkin jos kyse on valo- tai kosteusherkästä valmisteesta. On hyvä tarkistaa lääkekaappi säännöllisesti ja palauttaa vanhentuneet lääkkeet apteekkiin.

Lue myös artikkeli Vitamiineja purkista vai ravinnosta?

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
1 - 10 / 62 tuloksesta