Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Apteekkarin neuvot

helena_jalonen

Apteekkarimme Helena Jalonen on valmistunut proviisoriksi vuonna 2002 Kuopion yliopistosta. Hän on toiminut päätoimisesti proviisorina apteekissa yli 15 vuoden ajan ja lisäksi usean vuoden ajan lääketeollisuudessa sivutoimisesti. Hän on suorittanut proviisorintyöuransa aikana yrittäjyyteen liittyviä tutkintoja sekä toiminut erilaisissa asiantuntija- ja luottamustoimissa. Helena on pitänyt lukuisia esitelmiä ja luentoja työuransa aikana sekä kirjoittanut kymmeniä lehtiartikkeleita ja lisäksi alan oppikirjan. Bonusapteekin apteekkarina Helena on toiminut marraskuusta 2017 alkaen.


1 - 10 / 75 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Jalkasieni

jalkasieni

Jalkasieni eli varvasvälisilsa on erittäin yleinen ongelma, jota ilmenee arviolta joka viidennellä jossain elämän vaiheessa. Jalkasieni alkaa useimmiten hautuneesta, rikkoutuneesta pikkuvarvasvälistä ja se ilmenee esimerkiksi punoituksena, kutinana, kirvelynä tai hilseilynä. Varvasvälisilsa voi levitä myös laajemmalle esimerkiksi jalkapohjaan ja jalkaterien sivuille sekä varpaankynsiin, jolloin se aiheuttaa kynsisieni-infektion.

Jalkasieni viihtyy kosteissa ja lämpimissä tiloissa, erityisesti uimahalleissa ja yleisissä suihkutiloissa. Se myös tarttuu helposti perheenjäseneltä toiselle esimerkiksi kodin yhteisten pesutilojen kautta. Sienen tarttumista voi ennaltaehkäistä tähän tarkoitukseen kehitetyn suihkeen avulla. Excilor -suihke muodostaa iholle erittäin ohuen tahmaamattoman kalvon, joka luo iholle mikrobien ja sienten kasvulle epäsuotuisan ympäristön.

Itsehoito

Jalkasieni on hoidettavissa itsehoitovalmisteilla. Terbinafiinia sisältävää Lamisil-sumutetta, geeliä tai emulsiovoidetta käytetään pakkauksen ohjeen mukaan viikon ajan. Lamisil Solo on kerta-annoshoito. Jalkojen iholle levitetty liuos muodostaa tasaisen, tuskin näkyvän kalvon, joka säilyy iholla. Kalvon kautta jalkasilsaa hoitava vaikuttava aine kulkeutuu ihoon.

Ns. atsoleita, kuten mikonatsolia sisältävää Daktarinia, klotrimatsolia sisältävää Canestenia ja bifonatsolia sisältävää Canesporia voidaan käyttää jalkasienen hoitoon, mutta niitä tulee käyttää huomattavasti pidempään, yleensä vähintään 3-6 viikkoa helpotuksen saamiseksi.

Jalkasieni voi myös uusiutua helposti. Lääkäriin kannattaa hakeutua silloin, kun varvasvälisilsan hoito on epäonnistunut tai kun epäillään silsan levinneen jalkapohjaan tai varpaitten kynsiin.

Ennaltaehkäisy

Tiiviit varvasvälit ja varpaiden virheasennot altistavat ihohautumille ja jalkasienelle. Varvasvälisilsa on ehkäistävissä hyvällä jalkahygienialla, käyttämällä hengittäviä sukkia ja oikeankokoisia kenkiä. Kenkiä kannattaa vaihtaa riittävän tiheästi niin, että ne kuivuvat kunnolla käyttökertojen välillä. Scholl sieniä torjuva kenkäsuihke auttaa ehkäisemään sienitartunnan uusiutumista. Sukat on suositeltavaa vaihtaa päivittäin ja ne tulisi pestä vähintään 60 asteessa.

Varvasvälit pestään ja kuivataan päivittäin huolellisesti. Kannattaa varata erillinen jalkapyyhe tätä tarkoitusta varten. Jos haluat kylvettää jalkoja, Mills Jalkakylpysuola vähentää tehokkaasti sienien ja bakteerien leviämistä. Voit käyttää sitä joko säännöllisesti tai jalka- tai kynsisienen lääkehoidon tukena akuutissa infektiossa.

Hoida jalkojen ihoa käyttämällä kosteuttavaa jalkavoidetta. Salvequick Rescue Cream on monikäyttöinen jalkavoide, joka suojaa jalkoja bakteereilta ja sieniltä. Kun rasvaat jalat, älä kuitenkaan laita jalkavoidetta varvasväleihin. Varvasvälien hautumista estämään voi käyttää talkkia tai lampaanvillaa. Lampaanvillan pujottaminen varvasväleihin on paras keino ennaltaehkäistä ja hoitaa hautumia. Villa imee kosteutta itseensä ja eristää ihopinnat toisistaan, jolloin iho pysyy kuivana ja ehjänä. Jos jalat hikoilevat voimakkaasti, hikoilun estoon voi käyttää antiperspiranttia kuten CCS Jalkasuihke Antiperspirantti taiTriple Dry Spray.

Lue myös artikkeli jalkojen hoidosta.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: jalkasieni, silsa, varvasvälisilsa
Julkaistu , julkaisija

Huuliherpes

huuliherpes_hoito

Huuliherpeksen aiheuttaa herpes simplex -virus. Vaivaa kutsutaan myös yskänrokoksi. Joka kolmannella on herpesoireita elämänsä aikana ainakin kerran. Huuliherpestä voidaan hoitaa voiteiden, laastareiden ja tablettien avulla. Mahdollisimman aikaisessa vaiheessa aloitettu hoito auttaa parhaiten.

Huuliherpestartunta saadaan yleensä lapsena, jolloin se ei välttämättä aiheuta oireita. Ensimmäisen tulehduksen voi sekoittaa tavalliseen virustautiin: oireina ovat suun limakalvojen, joskus kasvojen ihon rakkulointi ja haavaumat, kuume, lihassärky ja kurkkukipu. Mitä vanhempana tartunnan saa, sitä todennäköisemmin seurauksena on voimakas infektio. Tartunnan saanut kantaa virusta elimistössään koko elämänsä ajan, useimmiten se on piileskelemässä kasvojen alueella kolmoishermon juuressa. Kun ihmisen immuunipuolustus heikentyy flunssan, auringon ultraviolettisäteilyn tai muun laukaisevan tekijän seurauksena, virus aktivoituu ja siirtyy hermoa pitkin ihoon tai limakalvolle. Tämä kannattaa muistaa erityisesti keväällä ja kesällä sekä aurinkomatkoilla: huuliherpeksen puhkeamista voidaan estää suojaamalla huulet huulivoiteella, jonka auringonsuojakerroin on vähintään 15. Isokertoimisia huulivoiteita ovat esimerkiksi Sunpro Aurinkosuojavoide Huulille SK50+, La Roche-Posay Anthelios SPF50+ ja Avene Sun lip balm SPF50+.

Uusiutuvan huuliherpeksen oireet ovat tyypilliset: ensimmäinen oire on yleensä ihon tunnottomuus, sitten tulee punoitusta, kutinaa ja kirvelyä. Tuntien kuluessa, ainakin seuraavaan päivään mennessä ilmestyvät herpekselle tyypilliset kirkkaat, pienet, rikkoutuvat rakkulat, jotka jättävät jälkeensä pintahaavan. Rakkuloita on useimmiten huulessa, sierainaukoissa tai muualla kasvoissa. Niitä voi ilmestyä myös suun tai nielun limakalvolle. Parantuminen kestää muutamasta vuorokaudesta muutamaan viikkoon. Huuliherpes on alkuvaiheessa aktiivisempi ja saattaa uusia tiheästikin, mutta aikaa myöten tilanne yleensä rauhoittuu ja huuliherpeksen puhkeaminen harvinaistuu.

Hoitovaihtoehtoja on useita

Lääkkeettömiä vaihtoehtoja huuliherpeksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon ovat voiteet ja huuliherpeslaastari. Sinkkivoide suojelee huulia huuliherpeksen puhkeamiselle altistavilta tekijöiltä, kuten auringonvalolta, kuivilta ja rohtuneilta huulilta sekä huulten pikkuvaurioilta. Sinkkiyhdisteet muodostavat suojamuurin herpeksen tartuttamien solujen ympärille, jolloin virukset eivät pääse enää tunkeutumaan uusiin, terveisiin soluihin. SoreFix Hoitava huuliherpesvoide on sinkkipohjainen voide, joka tehoaa todistetusti huuliherpeksen jokaisessa vaiheessa ja lyhentää paranemisaikaa. Erään tutkimuksen mukaan huuliherpeksen oireet lievittyivät ja kesto lyheni keskimäärin 30 prosenttia, kun hoitona käytettiin hunajaa. Dermagiq-hunajavoidetta voi levittää huuliherpesrakkulan päälle useita kertoja päivässä. Lääkkeetön Compeed huuliherpeslaastari lievittää kipua ja nopeuttaa huuliherpeksen paranemista ehkäisemällä ruven muodostumista. Se pystyy myös estämään viruksen leviämisen peittämällä haavauman hygieenisesti.

Huuliherpeksen hoitoon voidaan käyttää asikloviiriä tai pensikloviiriä sisältävää lääkevoidetta. Asikloviiri ja pensikloviiri estävät viruksen lisääntymistä ihosoluissa, mutta eivät tapa sitä. Voidetta käytettäessä huuliherpes paranee nopeammin, ja erityisesti sen kivulias vaihe lyhenee. Ajoissa aloitettu hoito voi jopa ehkäistä huuliherpeksen etenemisen rakkulavaiheeseen. Hoito voidaan aloittaa myös myöhemmässä turvotus- tai rakkulavaiheessa, mutta tällöin voiteesta saatava hyöty on vähäisempi. Asikloviirivoidetta levitetään iholle viidesti ja pensikloviirivoidetta jopa kahdeksan kertaa vuorokaudessa heti herpeksen ensi oireiden ilmestyessä ja hoitoa jatketaan vähintään neljä vuorokautta.

Asikloviiri- (esim. Aclovir) ja valasikloviiritabletteja (esim. Valavir) on saatavana ilman reseptiä ja niitä voidaan käyttää lääkärin aiemmin toteaman toistuvan huuliherpeksen hoitoon yli 18-vuotiailla aikuisilla. Tabletit suun kautta otettuna rauhoittaa infektion nopeasti ehkäisemällä yskänrokon etenemisen rakkulavaiheeseen. Parhaan hoitotuloksen saavuttamiseksi on tärkeää aloittaa hoito heti ensimmäisten oireiden ilmaantuessa. Tavallisimmat tablettihoidon haittavaikutukset ovat päänsärky ja vatsavaivat. Päänsärkyä voi ennaltaehkäistä juomalla riittävästi vettä hoitokuurin aikana. Jos silti päänsärky yllättää, sitä voi lievittää särkylääkkeillä.

Huuliherpes-tuotteet löydät täältä.

Lue myös artikkeli hoitava hunaja.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lemmikin tassut

lemmikin_tassut

Normaalisti lemmikin tassut sietävät mekaanista rasitusta ja kosteutta hyvin. Kuitenkin anturoiden iho reagoi hyvin yksilöllisesti ulkoisiin tekijöihin, kuten kylmään, märkyyteen tai rasitukseen. Pakkasella, loska- ja kurakelillä tassut ovat erityisen kovilla. Pahimmillaan anturat halkeilevat kivuliaasti ja paraneminen kestää viikkoja. Haavautunut antura altistaa myös tulehduksille.

Koiran tassunpohjaan kertyvä lumipaakku tekee kipeää ja ärsyttää ihoa. Tassujen karvoja kannattaa lyhentää, sillä se vähentää lumen tarttumista. Myös karvan laatu vaikuttaa lumen keräytymiseen: liukkaaseen, karkeaan tai lyhyeen karvaan lumi ei tartu kovin helposti, kun taas villamaiseen turkkiin lunta kertyy enemmän. Toisaalta tassukarvat myös suojaavat tassuja, joten niitä ei kannata ajella kokonaan pois, jos tassujen kanssa ei ole ongelmia. Jos tassuihin kertyy lenkkeillessä lunta, sitä kannattaa sulatella varovasti pois. Väkisin lumipalloja ei pidä repiä irti, sillä lumen mukana voi lähteä myös karvaa, mikä taas ärsyttää ihoa. Erittäin vaativissa olosuhteissa ja kovilla pakkasilla kannattaa harkita tassujen suojaksi tossuja.

Punoittaviin anturoihin on hyvä kiinnittää huomiota ja aloittaa tassujen tehohoito ajoissa, jotta haavaumilta vältytään. Jos koira alkaa itse nuolla tassujaan, nuoleminen vain pahentaa tilannetta, joten tassujen kotihoito on aloitettava heti. Tassuja kannattaa mennä näyttämään eläinlääkärille, jos tassun punoitus ei rauhoitu ensiavulla muutamassa päivässä, tassu on hyvin kipeä tai vaiva uusiutuu toistuvasti.

Tassujen hoito

Leikkaa säännöllisesti lemmikin kynnet ja tarkista tassut haavaumien tai tulehduksien varalta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää, jos lemmikki alkaa varoa astumista tai aristaa tassua.

Kosteus ja lämpötilan vaihtelut voivat aiheuttaa ongelmia terveillekin koirille. Hiivat ja bakteerit kasvavat helposti lämpimässä ja kosteassa tassunpohjassa. Tassut kannattaa kuivata hyvin aina sisälle tultaessa. Liiallista huuhtelua kannattaa välttää, joten huuhtele tassut ainoastaan, jos niissä on näkyvää likaa, hiekkaa tai katusuolaa. Kuraisen lenkin jälkeen koiran tassut on kuitenkin hyvä huuhdella puhtaaksi ja kuivata huolella. Tassukarvojen pitäminen lyhyenä helpottaa tassujen kuivaamista.

Jos tassun iho punoittaa tai siinä on pieni pintavaurio tai haava, se puhdistetaan ensin liasta viileällä, juoksevalla vedellä. Tassuhaavat voivat vuotaa runsaastikin verta, joten viileä vesi tai lumi vähentää verenvuotoa niin, että tassua pääsee paremmin hoitamaan.

Huuhtelun jälkeen haava puhdistetaan desinfiointiaineella kuten. Sen jälkeen tassu suojataan nuolemiselta, johon soveltuu esimerkiksi Pet Flex no-chew -side tai Maxim katkerospray, jotka auttavat estämään puremista ja repimistä. Puhdistukseen voi käyttää esimerkiksi Maxim Hexaspray -puhdistusainetta, joka soveltuu erinomaisesti lemmikin ihon pienten haavojen ja ruhjeiden desinfiointiin. Vauriokohtaan voi myös käyttää myös Vetramil-hunajavoidetta tai Abilar VET Pihkasalvaa. Pienet vauriot paranevat usein kotihoidolla muutamassa päivässä.

Tassuvahan käyttö

Tassuja voi suojata tassuvahalla. Käytä tassuvahaa ennaltaehkäisevästi talvikeleillä tai suojaavasti kun tassu on jo päässyt ärtymään. Tassuvahaa levitetään tassulle jo ennen ulkoilua, jolloin se ehtii imeytymään. Tassuvahaa voidaan käyttää myös sisätiloissa estämään liukastumista, sillä se vähentää polkuanturoiden liukkautta. Samalla vaha kosteuttaa tassuja tehokkaasti jättämättä kuitenkaan tahmaista pintaa lattiaan.

Maxim Tassuvaha suojaa anturoita (vedeltä, suolalta ja lumelta) muodostamalla tassuihin filmimäisen kalvon. Levitä tassuvahaa eläimen anturoihin ja anturoiden väliin. Anna vaikuttaa hetki pitämällä eläin aloillaan ja estämällä nuoleminen. Tassuvahaa voi käyttää myös anturoiden väleihin, jolloin lumi ei tartu niin helposti eikä kosteus pääse muhimaan varpaanväleissä. Vetramil-tassuvaha sisältää pehmentävää mehiläisvahaa, joka muodostaa vettä hylkivän suojakerroksen polkuanturan pintaan. Tassuvahassa on runsasentsyymistä hunajaa, joka edistää nopeaa paranemista ja pitää anturat pehmeinä ja kimmoisina. Vetramil-tassuvaha on kitkerän makuista, joten koira ei nuole sitä pois.

Lue myös artikkeli lemmikin peseminen.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: lemmikki, tassujen hoito, tassut
Julkaistu , julkaisija

B-vitamiinit

b-vitamiini

Vesiliukoisista B-ryhmän vitamiineista käytetään yhteistä nimitystä, koska ne esiintyvät yleensä samoissa ruoka-aineissa ja niillä on samantyyppisiä tehtäviä elimistössä. B-ryhmän vitamiineja tarvitaan mm. elimistön energiantuotannossa, aineenvaihdunnassa sekä ihon, hiusten ja kynsien kasvussa. B-vitamiineista etenkin tiamiini, riboflaviini, niasiini, pantoteenihappo ja biotiini ovat keskeisiä kaikkien solujen toiminnalle, sillä ne ottavat osaa solujen energia-aineenvaihduntaan. Mitä enemmän energiaa kuluu, sitä isompi on B-vitamiinien tarve.

B1-, B6- ja B12 -vitamiinit ovat ns. hermovitamiineja, joita on perinteisesti käytetty kipulääkkeiden tukena esimerkiksi kasvohalvauksen jälkeen, hermosäryssä tai iskiaskivussa. Kuitenkaan B-vitamiinien tehosta hermosäryn hoidossa ei ole tutkimusnäyttöä. Moni syö B-vitamiineja erityisesti pimeään vuodenaikaan, mutta osa myös kesällä, sillä he kokevat B-vitamiinien hajun karkottavan tehokkaasti hyttysiä. Monipuolisesti syövät henkilöt saavat B-ryhmän vitamiineja tavallisesti ravinnosta riittävästi. Jos ravinto on yksipuolista esim. pidempiaikaisen erikoisruokavalion takia, saattaa B-vitamiinilisä olla tarpeen.

B1 Tiamiini

Tiamiinilla on keskeinen merkitys hiilihydraattien aineenvaihdunnassa sekä lihasten ja hermoston toiminnassa. Tiamiini on tärkeä antioksidantti. Tiamiinin puutosta esiintyy enimmäkseen alkoholisteilla. Puutosoireita ovat ruokahaluttomuus, väsymys, lihasheikkous ja hermostovauriot. Hyviä B1-vitamiinin lähteitä ovat sianliha, kala, täysjyvävilja, pavut ja pähkinät.

B2 Riboflaviini

Riboflaviini toimii koentsyyminä hapetus-pelkistysreaktioissa sekä rasvahappojen hajotuksessa ja yhdistämisessä. Se on tärkeä kynsille ja hiuksille sekä ihon ja limakalvojen haavojen paranemiselle. Riboflaviinin yhteyksiä migreeniin on tutkittu paljon, ja esimerkiksi Käypä hoito -suosituksessa mainitaan, että riboflaviini on joissakin tutkimuksissa osoittautunut tehokkaaksi ennaltaehkäisyksi. Hyviä B2-vitamiinin lähteitä ovat runsasproteiiniset ruoat, pavut, hedelmät ja kasvikset.

B3 Niasiini, nikotiinihappo, nikotiiniamidi

Niasiini osallistuu hiilihydraattien, rasvojen ja valkuaisaineiden aineenvaihduntaan, toimii hermosoluja suojaavana tekijänä sekä vakauttaa verensokeria. Niasiinin puutostauti on Suomessa hyvin harvinainen. Vaikean puutoksen oireita ovat ihottuma, ripuli, masennus sekä henkinen tylsistyminen. B3-vitamiinia saa kalasta, vähärasvaisesta lihasta, pähkinöistä, hedelmistä, kasviksista, munista ja perunoista.

B5 Pantoteenihappo

Pantoteenihappo osallistuu hiilihydraattien, valkuaisaineiden ja rasvojen aineenvaihduntaan. Se tuottaa energiaa syömästämme ruuasta, suojaa hermostoa, korjaa ihon ja limakalvojen vaurioita. Ihmisillä ei ole todettu pantoteenihapon puutteeseen viittaavia oireita tai sairauksia. Sitä saadaan lähes kaikista elintarvikkeista. Lisäksi suolistobakteerit kykenevät tuottamaan pantoteenihappoa.

B6 Pyridoksiini, pyridoksaali, pyridoksamiini

B6-vitamiinilla on tärkeä rooli aminohappojen ja valkuaisaineiden aineenvaihdunnassa. Se osallistuu myös monien välittäjäaineiden, kuten adrenaliinin ja serotoniinin tuotantoon. Pyridoksiinin puutostilat ovat harvinaisia. Pyridoksiinin puutteeseen liittyy luuston ja hermoston häiriöitä. Hyviä B6-vitamiinin lähteitä ovat sianliha, maksa, kala, täysjyvävilja, pähkinät, hedelmät ja kasvikset.

B7 Biotiini

Biotiinia kutsutaan myös H-vitamiiniksi. Se on tärkeä vitamiini ruuan muuttamisessa energiaksi. Suoliston ollessa terve suolistobakteerit pystyvät tuottamaan biotiinia. Biotiinia saadaan mm. munankeltuaisista, maksasta, maidosta, vehnänalkioista sekä täysjyvätuotteista.

B9 Foolihappo, folaatti

Foolihappo lasketaan kuuluvaksi B-vitamiineihin. Kaikista B-vitamiineista foolihappo on todennäköisin, joista suomalaisilla voi olla puutosta, sillä elimistö ei pysty valmistamaan sitä itse vaan se pitää saada ravinnosta. Foolihappo on tärkeä vitamiini solujen normaalin jakautumisen kannalta. Se on välttämätön elimistön rakennusaineiden eli proteiinien tuotannossa ja DNA:n muodostuksessa. Suomalaisen tutkimuksen mukaan folaatin saannin puutteella on yhteys riskiin sairastua vakavaan masennukseen.  Foolihappo on myös tärkeä sikiön kasvulle ja kehitykselle. Erityisesti raskauden suunnitteluvaiheessa kannattaa käyttää sopivaa ravintolisävalmistetta, joka sisältää vähintään 400 mikrogrammaa foolihappoa vuorokaudessa. Foolihapon puutosoireita saattavat olla väsymys, huimaus, voimattomuuden tunne sekä ruokahaluttomuus. Foolihappoa saadaan tuoreista kasviksista, hedelmistä, marjoista, pavuista, täysjyväviljasta ja maksasta. Jos niiden käyttö on vähäistä, on suositeltavaa käyttää foolihappoa sisältävää valmistetta sen riittävän saannin varmistamiseksi.

Lue lisää foolihaposta täältä.

B12-vitamiini

B12 on hermoston ja aivojen toiminnalle välttämätön B-vitamiini. Se vaikuttaa muun muassa DNA:n eli perintötekijöiden muodostukseen ja sitä kautta myös punasolujen muodostukseen. B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita, kuten käsien ja jalkojen pistelyä, puutumista ja tuntohäiriöitä. Myös hajamielisyys ja muistihäiriöt ovat mahdollisia puutostilan oireita. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet.

Lue lisää B12-vitamiinista täältä.

B-vitamiinivalmisteita löydät täältä.

B-vitamiineja käytetään paljon myös kosmetiikassa. Lue artikkeli täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

 

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

E-vitamiini

e-vitamiini_bonusapteekki

E-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka imeytyy ohutsuolesta yhdessä rasvojen kanssa. Se toimii antioksidanttina eli estää vahingollisten radikaalien hapettavan vaikutuksen solujen ja solukalvojen rasvahappoihin. Näin ollen E-vitamiinin tarve lisääntyy samalla kun tyydyttymättömien rasvahappojen eli ns. kovan rasvan osuus ravinnossa lisääntyy. E-vitamiini myös suojaa karotenoideja eli A-vitamiinia hajoamiselta.

E-vitamiinia tarvitaan useiden elinten normaaliin toimintaan, entsyymien aktivoitumiseen ja normaaleihin neurologisiin toimintoihin. E-vitamiinia esiintyy luonnossa useassa erilaisessa kemiallisessa muodossa, d-alfatokoferoli on niistä biologisesti aktiivisin. E-vitamiinin synteettinen muoto on dl-alfatokoferoli.

E-vitamiinin puutos on harvinaista

E-vitamiinipuutos on hyvin harvinainen tila eikä johdu lähes koskaan liian pienestä saannista ruoasta. Vakava E-vitamiinipuutos on hyvin harvinainen ja oireet ilmaantuvat, kun puutos on kestänyt vuosia. Syynä on usein sairaus: E-vitamiinin puutosta voi esiintyä esimerkiksi suoliston imeytymishäiriöissä, keliakiassa, alkoholisteilla tai silloin kun ravinto on hyvin yksipuolista. Puutos johtaa muun muassa hermovaurioihin, joten eräitä puutosoireita ovat refleksien ja tasapainoaistin heikkeneminen, lihasheikkous ja näkökyvyn häiriöt.

E-vitamiiniin saantisuositus ja lähteet

E-vitamiinin aikuisten saantisuositus on noin 10 mg vuorokaudessa. Raskauden ja imetyksen aikana sitä tulisi saada hieman enemmän eli 11 mg vuorokaudessa. Lasten tarve on noin 6-7 mg vuorokaudessa. Satunnaiset suuret annokset eivät vielä aiheuta ongelmia. Jatkuvan päivittäisen saannin turvallinen yläraja on 300 mg vuorokaudessa. Terve aikuinen voi kuitenkin käyttää suuriakin annoksia, 100-800 mg vuorokaudessa, useita viikkoja ilman sivuvaikutuksia. E-vitamiinin yliannostus on hyvin epätodennäköinen, sillä se on yksi vähiten myrkyllisistä vitamiineista.

Monipuolinen ruokavalio on paras keino pitää huolta E-vitamiinin saannista. E-vitamiinia saa monista vihanneksista ja hedelmistä sekä esimerkiksi auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä, mutta sitä on myös joissain eläinkunnan tuotteissa. Vehnänalkioöljy on erityisen hyvä E-vitamiininlähde: 5 millilitrasta saa päivittäisen tarpeen. Marjoista lakka ja tyrni sisältävät myös runsaasti E-vitamiinia (n. 3 mg/100 g). E-vitamiinia käytetään paljon ruokateollisuudessa, sillä se suojaa herkästi hapettuvia ravintoaineita ruoassa.

E-vitamiinia on mahdollista nauttia tarvittaessa myös ravintolisänä. Täältä löydät E-vitamiinivalmisteemme.

Lue myös E-vitamiinin käytöstä kosmetiikassa täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: e vitamiini
Julkaistu , julkaisija

A-vitamiini

a_vitamiini_bonusapteekki

A-vitamiini on elimistölle välttämätön rasvaliukoinen vitamiini, jota se ei itse pysty valmistamaan. Siksi sitä tulisi saada riittävästi ravinnosta. A-vitamiini vaikuttaa näkökykyyn, solujen kasvuun ja erilaistumiseen sekä elimistön puolustusmekanismeihin. A-vitamiini huolehtii myös ihon kunnosta.

A-vitamiinin riittävä saanti on tärkeää kokonaisvaltaisen terveyden kannalta. Sekä A-vitamiinin puute että liikasaanti voivat aiheuttaa terveyshaittoja. A-vitamiinin puutostila voi aiheuttaa hankalia oireita, kuten näön heikkenemistä, kasvun hidastumista ja iho-ongelmia. Puute on kuitenkin länsimaissa harvinaista, suomalaisten keskimääräinen A-vitamiinin saanti ruoasta on riittävää.

Mitkä ovat A-vitamiinin lähteet?

A-vitamiini esiintyy eläinkunnan tuotteissa retinoideina ja kasvikunnan tuotteissa beetakaroteenina, joka muuttuu elimistössä retinoideiksi. A-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu maksaan. Maksan A-vitamiinipitoisuudet ovatkin korkeammat kuin minkään muun ruoka-aineen. Muita runsaasti A-vitamiinia sisältäviä ruoka-aineita ovat rasvaiset maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kananmuna. Karotenoideja on runsaasti tummanvihreissä lehtivihanneksissa sekä oransseissa ja punaisissa kasviksissa, hedelmissä ja marjoissa. Erityisen hyviä karotenoidien lähteitä ovat porkkana, bataatti, lehtikaali ja kurpitsa. A-vitamiini pitäisi saada ensisijaisesti ravinnosta. Ruokavalion tulee kuitenkin sisältää hieman rasvaa, jotta A-vitamiini imeytyy. Täysin rasvaton dieetti voi siis johtaa ongelmiin A-vitamiinin imeytymisessä.

Miksi A-vitamiinin liikasaantia tulisi varoa?

Maksan, A-vitamiinilla täydennettyjen elintarvikkeiden tai A-vitamiinia sisältävien ravintolisien jatkuva liiallinen käyttö voi aiheuttaa A-vitamiinimyrkytyksen. Erityisesti odottavien äitien tulisi varoa A-vitamiinin liikasaantia. Maksaruokia ja A-vitamiinivalmisteita tulisikin välttää koko raskauden ajan. Myös alle kouluikäisten maksaruokien käyttöä tulee rajoittaa. Kasviksista ei voi käytännössä saada liikaa A-vitamiinia. Erityisesti beetakaroteenin pitkäaikainen runsas saanti voi näkyä ihon kellertymisenä, mutta se on kuitenkin täysin vaaratonta.

A-vitamiinia sisältävät ravintolisät löydät täältä.

A-vitamiini edistää limakalvojen hyvinvointia, joten sitä käytetään useissa nenäsuihkeissa, kuten Auvoin, A-vita Hydra Plus ja Nasolin A-vitamiinisuihke, hoitavana aineena. A-vitamini auttaa ylläpitämään limakalvojen normaalia epiteeliä osallistumalla epiteelisolujen kasvuun ja erilaistumiseen.

Silmävoiteissa kuten Bevita Eye A-voide, A-vitamiini suojaa aktiivisesti side- ja sarveiskalvoa. A-vitamiinipitoiset silmävoiteet sopivat erityisesti vaikeista kuivasilmäisyyden oireista kärsiville.

A-vitamiinia käytetään paljon myös kosmeettisissa tuotteissa. Täältä pääset lukemaan lisää A-vitamiinista ihon hoidossa ja ryppyjen ehkäisyssä.

Lue myös A-vitamiinista kosmetiikassa.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: a vitamiini
Julkaistu , julkaisija

Lemmikin peseminen

lemmikkien_pesu

Lemmikkiä ei kannata pestä kovin usein, sillä pesussa ihosta ja turkista häviää niiden luonnollinen rasva. Pesu on paikallaan, jos lemmikki on hyvin likainen, haisee voimakkaasti tai on menossa näyttelyyn. Toisaalta pitkäkarvaisten koirien ja kissojen turkki voi tarvita pesua pysyäkseen paremmassa kunnossa, sillä likainen karva haurastuu ja takkuuntuu herkästi. Takut lisääntyvät tahmaisessa turkissa eikä likaista karvaa saa harjattua katkomatta. Aina ei ole kuitenkaan välttämätöntä kylvettää lemmikkiä kokonaan vaan riittää, että pestään likaiset kohdat.

Koiran pesu

Oikean pesuaineen valinta on tärkeä, sillä ihmisten shampoo on liian hapan koiran turkille. Lemmikin shampoot ovat mietoja, mutta puhdistavat silti tehokkaasti turkista likaa ja rasvaa.

Kastele koira kunnolla ja lisää shampoota runsaasti. Hiero se kunnolla turkin pohjaan asti. Shampoon voi levittää joko koko koiraan tai voit pestä turkin osissa niin, että ensin shampoo levitetään koiran takapäähän ja huuhdellaan. Sitten pestään keskiosa ja huuhdellaan. Lopuksi pestään koiran etuosa ja pää. Päähän kannattaa levittää shampoo viimeiseksi ja huuhdella se ensimmäisenä. Varo, ettei shampoota pääse valumaan silmiin, korviin tai kirsuun: kannattele kuonoa toisella kädellä niin, että pää nousee vähän pystyasentoon, jolloin vesi valuu niskaan. Shampoo huuhdellaan hyvin huolellisesti painamalla suihku koiran ihoa vasten, jolloin vesi pääsee huuhtelemaan myös turkin pohjavillan.

Hoitoainetta on hyvä käyttää, sillä se helpottaa koiran turkin käsittelyä, vähentää sähköisyyttä ja auttaa turkkia hylkimään likaa. Pesun jälkeen koira kuivataan pyyhkeellä hellävaraisesti. Varo hankaamasta, ettei turkki takkuunnu. Jos kuivaat turkin hiustenkuivaajalla, varo liian kuumaa ilmaa, ettet vahingoita turkkia ja polta koiran ihoa.

Kissan pesu

Kissan turkin hoito on helppoa, sillä yleensä kissa huolehtii omasta puhtaudestaan. Vanhemmilla kissoilla voi joskus olla vaikeuksia pysyä puhtaana, jolloin turkki jää tahmaiseksi ja rasvaiseksi. Turkki voi takkuuntua ja johtaa lopulta ihotulehduksiin. Kissan turkki on siis syytä pestä silloin kun se on jostain syystä likaantunut erityisen paljon. Tutki tahmeat tai muuten ongelmalliset kohdat kissan turkista ennen kuin aloitat pesun. Jos mahdollista, leikkaa takkuuntuneet kohdat saksilla pois.

Harjaa kissan turkki, jotta karvat ja roskat irtoavat helpommin. Laita kylpyammeen tai lavuaarin pohjalle liukuestematto, jotta kissa säilyttää helpommin tasapainonsa. Lisää ammeeseen tai altaaseen reilut 10 cm lämmintä vettä. Ole varovainen veden lämpötilan suhteen. Liian kuuma vesi voi polttaa ja liian kylmä vesi ei ole miellyttävän tuntuista kissalle.

Kastele kissa suihkun avulla. Hiero kissaan shampoota. Vältä sampoon joutumista herkille alueille, kuten silmiin tai korviin. Huuhtele kissan turkki painamalla suihkun päätä hellästi ihoa vasten, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Pyyhi hellävaraisesti kissan kasvot ja korvat pyyhkeen avulla. Voit käyttää kuivaamiseen hiustenkuivaajaa jos kissasi on tottunut siihen pienestä pitäen.

Peruspesuun ja iho-ongelmiin ratkaisuja

Hellävaraiseen puhdistukseen sopii esimerkiksi kissojen ja koirien shampoo kuten Virbac Fysiologinen shampoo, Allermyl shampoo atooppisen ja allergisen ihon pesuun tai Epi-Soothe shampoo, joka auttaa neutraloimaan pahaa hajua ja kosteuttamaan ihoa. Keratolux hoitoshampoo poistaa hilseen, karstan ja ylimääräisen rasvan. Se auttaa tasapainottamaan talineritystä ja ehkäisemään pahan hajun syntyä. Klooriheksidiinillä on desinfioiva vaikutus bakteereja ja sieniä vastaan. Allerderm Clohex sopii sekä koirille että kissoille.

Humilac hoitoainetta voidaan käyttää joko turkin pesun jälkeen tai päivittäin sekä kissalle että koiralle. Pesun yhteydessä hoitoaineena käytettäessä sekoitetaan 5 korkillista litraan lämmintä vettä ja kaadetaan lemmikin päälle. Päivittäisessä käytössä suihketta ruiskutetaan kuivaan turkkiin.

Lue myös artikkeli lemmikkien maitohappobakteerit.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hoitava hunaja

hunaja_bonusapteekki

Hunaja on aina ollut arvokas ja tärkeä ravinnon lähde, esimerkiksi lääketieteen isä Hippokrates piti hunajaa pitkän iän salaisuutena. Aluksi hunajaa käytettiinkin pelkästään ravintoaineena, mutta sitten huomattiin, että hunajalla on myös terveysvaikutuksia. Perinteisessä kansanlääkinnässä hunajaa on käytetty mm. auringon polttaman ihon hoitoon.

Hunaja sisältää pääosin fruktoosia eli hedelmäsokeria ja glukoosia eli rypälesokeria, sekä muita sokerilajeja ja vettä. Hunajan terveydellisten vaikutusten kannalta tärkeä merkitys on sen sisältämillä entsyymeillä, hivenaineilla ja vitamiineilla. Tutkimusten mukaan hunajalla on bakteerien, sienien ja virusten kasvua vähentävä vaikutus. Hunajan antimikrobisiin ominaisuuksiin vaikuttaa se, mistä kasveista hunaja on peräisin. Lääkehunaja kerätään tarkkojen kriteerien mukaisesti ja käsitellään mahdollisimman hygieenisesti ja steriloidaan gammasäteilyllä, jolloin se ei sisällä Clostridium botulinum -bakteerin itiöitä. Imeväisikäisillä lapsilla mahaan päässeet itiöt voivat aiheuttaa sairastumisen, koska ruoansulatuskanavan ja suoliston normaalifloora ei ole vielä kehittynyt. Tavallista hunajaa ei tämän vuoksi suositella alle 1-vuotiaille lapsille.

Hunaja helpottaa yskän oireita

Hunajaa on käytetty kautta aikain, ja käytetään yhä paljon, flunssan yhteydessä joko sellaisenaan, kuumaan veteen liuotettuna tai yhdessä valkosipulin kanssa helpottamaan taudin oireita. Käypä hoito -suosituksen mukaan hunaja saattaa helpottaa erityisesti ylähengitystieinfektioihin liittyvää yskää. Tutkimukset osoittavat, että hunaja on lumetta tai perinteisiä yskänlääkkeitä tehokkaampi hoito lasten akuuttiin yölliseen yskään. Apteekki FluAcute Yskä on helppo annostella suihkeena nieluun. Se hillitsee yskänärsytystä, lievittää käheyttä ja nielun ärtyneisyyttä. Apteq Mielikki yskähunaja on juoksevaa ja siten helposti annosteltavissa akuuttiin yskään yli 1-vuotiaille. 

Balsamia haavoille

Viime vuosina hunajan käyttö on yleistynyt myös tulehtuneiden leikkaus- ja painehaavojen sekä palovammojen hoidossa, sillä hunaja tehoaa myös sellaisiin sairaalabakteerikantoihin, joihin antibiootit eivät auta. Hunajan teho haavanhoidossa perustuu siihen, että se muodostaa haavan paranemista edistävän kostean ja happaman ympäristön, jossa bakteerien on vaikea lisääntyä. Hunajan tulehdusta vähentävä vaikutus alkaa, kun hunaja altistuu kosteudelle, esimerkiksi haavan nesteille, ja hunajan entsyymit alkavat tuottaa pieniä määriä pitkäkestoisesti vapautuvaa vetyperoksidia. Hunajan vetyperoksidipitoisuus on riittävän suuri tappamaan taudinaiheuttajabakteereita, mutta se ei kuitenkaan vahingoita tervettä kudosta ja on siksi hellävaraisempi kuin perinteiset haavanhoitomenetelmät. Hunajan on lisäksi havaittu vähentävän haavan arpimuodostusta.

Hunaja soveltuu kaikenlaisiin tulehtuneisiin haavoihin. Sitä voidaan käyttää myös haavoihin, jotka eivät ole tulehtuneet, mutta ovat kuolleen kudoksen peittämiä. Dermagiq skin ihovoide sisältää runsasentsyymistä hunajaa. Tuotetta voidaan käyttää pinnallisiin haavaumiin ja iho-ongelmiin. Myös yskänrokko-viruksen (herpes simplex) hoidossa hunajan on todettu lyhentävän oireaikaa. Uusimpien tutkimusten mukaan se on lääkkeettömien peittohoitojen ohella tehokkaampi kuin varsinainen viruslääkehoito. Hunajaa laitetaan herpeksen päälle useita kertoja päivässä. Kuiville käsille ja sormien halkeilevalle iholle soveltuu erinomaisesti nopeasti imeytyvä Dermagiq hand käsivoide.

Lue myös artikkeli sinkistä.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: haavojen hoito, hunaja
Julkaistu , julkaisija

Sinkki

sinkki_bonusapteekki

Ihmisen tulee saada ravinnosta sinkkiä joka päivä, koska sinkki ei varastoidu elimistöön. Sinkillä on lukuisia elintärkeitä vaikutuksia: se on välttämätön normaalille kehitykselle ja hedelmällisyydelle, sillä sitä tarvitaan mm. hormonien ja proteiinien tuotantoon. Sinkki on tarpeellinen ihmiselle jo sikiöaikana, sillä se vaikuttaa aivojen kehittymiseen. Sinkki edistää haavojen paranemista, lievittää flunssan oireita sekä sen on todettu lyhentävän vatsataudissa ripulin kestoa ja lievittävän taudin voimakkuutta. Sinkkivalmisteet sisältävät usein joko sinkkiasetaattia, sinkkiglukonaattia tai sinkkisitraattia. Sinkkioksidia käytetään ihonhoitotuotteissa.

Suomalaisten ruokavaliossa tärkeimmät sinkin lähteet ovat vilja- ja maitovalmisteet sekä liha. Sinkin saantisuositus miehille on 9 mg ja naisille 7 mg vuorokaudessa. Keskimäärin suomalaiset saavat ravinnostaan riittävästi sinkkiä: miehet 14 mg ja naiset 10 mg vuorokaudessa. Lapsilla ja nuorilla sinkin saantisuositus vaihtelee iän mukaan. Sinkin tarve lisääntyy erityisesti voimakkaan pituuskasvun aikana. Myös raskaana olevilla ja imettävillä naisilla sinkin tarve on hieman normaalia suurempi. Sinkkilisää kaipaavat myös esim. raskasta fyysistä työtä tekevät, urheilijat, laihduttajat ja leikkauspotilaat. Puutoksen suhteen yksi riskiryhmä on vegaanit, sillä viljassa sinkki on huonommin imeytyvässä muodossa kuin lihassa. Lisäksi muut hivenaineet kuten rauta, kalkki ja magnesium sekä kasvisten fytaatit vähentävät ravinnon sinkin imeytymistä ja biologista hyväksikäyttöä. Muita tavallisimpia syitä sinkin saannin puutteeseen ovat yksipuolinen ruokavalio ja huono ruokahalu. Myös monet suoliston imeytymishäiriöt ja krooniset taudit voivat aiheuttaa sinkin puutetta elimistössä.

Vakava sinkin puute on harvinaista länsimaissa, mutta piileviä ja lieviä puutostiloja esiintyy jonkin verran. Sinkin puute voi olla vaikeasti todettavissa, sillä sen oireet vaihtelevat. Sinkin puutteen oireita ovat mm. ruokahaluttomuus ja vastustuskyvyn aleneminen. Piilevä sinkin vajaus laskee monen miehen testosteronitasoa. Vaikea sinkin puute hidastaa kasvua ja sukukypsyyden saavuttamista sekä aiheuttaa iho-oireita (esim. akne), kynsien heikentymistä ja hiustenlähtöä.

Sinkkiä täydentämään ruokavaliota

Sinkkitabletteja voidaan käyttää säännöllisesti, mikäli ravinto ei sisällä riittävästi sinkkiä tai sinkin imeytyminen on häiriintynyt. Voit valita puru-, pore- tai nieltävä tabletin, mikä sinulle on kätevin ja mieluisin käyttää. Sinkkiglukonaatista ja sinkkisitraatista imeytyvää sinkkiä vapautuu vasta suolistossa, jossa se on helposti elimistön hyödynnettävissä. Kun käytät sinkkiä säännöllisesti ravintolisänä, varmistu siitä, ettei vaarana ole sinkin yliannostus. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle jatkuvassa käytössä 25 mg vuorokaudessa. Äkillisen sinkkimyrkytyksen (annos 2 g tai enemmän) oireita ovat metallin maku, pahoinvointi ja vatsakivut. Pitkäaikainen sinkin liikasaanti häiritsee kuparin hyväksikäyttöä ja kuparista riippuvien entsyymien toimintaa.

Sinkkiä flunssan lyhentämiseen

Sinkkiasetaatin hyöty flunssan ehkäisemisessä ja taudista toipumisessa perustuu sen paikallisiin vaikutuksiin nielussa. Siksi nieltävistä sinkkitableteista ei ole hyötyä flunssassa. Valitse käyttöösi joko imeskelytabletit kuten ​Bertils Kelasin Sinkki tai suihke Apteekki Fluacute Zinc suusuihke. Sinkkiä tulisi saada päivän aikana yhteensä noin 80 mg, kahden tunnin välein annosteltuna. Sinkin käyttö kannattaa aloittaa mahdollisimman nopeasti heti flunssan alettua, viimeistään vuorokauden sisällä ensimmäisten oireiden ilmestymisestä, ja sitä voi jatkaa muutamista päivistä viikkoon. Jos sinkin käytön aloittaa useita päiviä flunssan alkamisen jälkeen, ei siitä luultavasti ole enää hyötyä.

Sinkkiasetaatin tai minkään muunkaan sinkkivalmisteen ennaltaehkäisevästä tehosta flunssan torjunnassa ei ole olemassa pitävää näyttöä, joten jatkuvan tehosteannoksen käyttäminen ei ole järkevää, päinvastoin saatat altistua sinkin liikasaannille ja haittavaikutuksille.

Sinkkiä ihoa suojaamaan

Iho on ihmisen suurin elin ja sen tehtävänä on suojella meitä ulkoisilta haittavaikutuksilta. Ihoa rasittavat ulkoiset tekijät kuten UVA- ja UVB-säteily, ympäristön saasteet sekä mekaaninen ärsytys. Sinkkioksidi on tunnettu ihon suoja ja sitä on käytetty pitkään, jo 1400-luvulta lähtien, mm. lapsille tarkoitetuissa voiteissa. Sinkkioksidia sisältävä voide suojaa ihoa tehokkaasti mekaaniselta ärsytykseltä, joten se on erinomainen ärtyneelle ja punoittavalle iholle. Suihke on helppo levittää, kokeile esimerkiksi A-Derma Cytelium drying spray tai Wonderm sinkkispray suojaamaan ihoa. Sinkkivoide estää näppylöiden tuloa käytettäessä sitä välittömästi ihokarvojen ajelun jälkeen. Voide toimii suojaavasti myös intiimialueilla ja sitä voidaan käyttää myös ehkäisemään makuuhaavoja.

Sinkkioksidia käytetään paljon myös auringonsuojatuotteissa. Fysikaalisena suojana se on turvallinen, ärsyttämätön ja tehokas, mutta aurinkovoiteen koostumuksesta riippuen se saattaa jättää iholle levitettäessä valkoisen kalvon. Nykyaurinkovoiteiden koostumukset ovat kuitenkin hyvin kehittyneitä ja niissä käytetään erittäin hienojakoisia mineraaleja, jolloin ne ovat käytössä miellyttävämpiä.

Sinkkivalmisteita löydät täältä.

Lue myös artikkeli nujerra flunssa.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: sinkki, sinkkivalmiste, sinkkivoide
Julkaistu , julkaisija

Lemmikkien maitohappobakteerit

lemmikkien_maitohappobakteerit

Kissan ja koiran ruuansulatuselimistön vaivat ovat yleisiä. Terveen lemmikin mikrobikanta on normaalisti tasapainossa, mutta joskus se tarvitsee maitohappobakteerivalmisteiden tukea. Esimerkiksi ruokinnan muutosten, antibioottikuurin tai matkustuksen aikana maitohappobakteereista on hyötyä. Niitä voi käyttää kuureina tasapainottamaan lemmikin suoliston bakteerikantaa tai herkkävatsaiset voivat käyttää valmisteita myös jatkuvasti.

Maitohappobakteerit esiintyvät elimistössä pääasiassa paksusuolen sisäpinnalla. Suolistomikrobeja on runsaasti erilaisia kantoja ja jokaisella yksilöllä on niitä ainutlaatuinen yhdistelmä. Koirien ja kissojen suoliston mikrobikanta eli mikrobiomi vaikuttaa ruuansulatuksen toimintaan. Maitohappobakteereita on hyvä käyttää suoliston hyvän bakteerikannan tukemiseen esimerkiksi ripulin yhteydessä, stressivatsan rauhoittamiseen ja ruokavalion muutoksen aikana. Maitohappobakteerivalmisteen käyttö on hyvä aloittaa viikkoa ennen ruokavaliomuutosta tai monipuolistamista ja jatkaa käyttöä noin 2-3 kuukautta. Tämä voi ennaltaehkäistä ripulointia, oksentamista ja ilmavaivoja.

Maitohappobakteereja on suositeltavaa käyttää antibioottikuurin ja madotuksen aikana ja vähintään kuukausi sen jälkeen. Emolle kannattaa antaa maitohappobakteerivalmistetta tiineyden ja imetyksen aikana. Pennuille maitohappobakteereita voi antaa ensimmäiset 3-5 kuukautta säännöllisesti sekä vieroituksen aikana.

Voiko lemmikille antaa ihmisille tarkoitettuja maitohappobakteereja?

Kaikilla eläimillä on lajityypillinen maitohappobakteerikanta suolistossa. Ihmisen ja koiran tai kissan mikrobiomi ei ole täysin samanlainen. Suolistossamme elää kuitenkin samoja maitohappobakteerilajeja, joten ihmiselle tarkoitettua maitohappobakteerivalmisteita voidaan käyttää myös koirille ja kissoille. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei koirille sovi ksylitoli tai muut makeutusaineet, joita on usein esimerkiksi purutableteissa. Oikeat maitohappobakteerikannat kuitenkin palvelevat parhaiten lemmikin suoliston bakteeritasapainoa. Petguide sisältää Lactobacillus acidophilus CECT 4529 kantaa, joka on Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) hyväksymä laktobasilli koiran ja kissan suoliston hyvinvointiin ja suolistoflooran tasapainottamiseen.

Löydät kaikki lemmikin vatsan ja suoliston valmisteet täältä.

Lue myös artikkeli kissojen ja koirien nivelvaivoista.

© Helena Jalonen

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
1 - 10 / 75 tuloksesta