Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Apteekkarin neuvot

helena_jalonen

Apteekkarimme Helena Jalonen on valmistunut proviisoriksi vuonna 2002 Kuopion yliopistosta. Hän on toiminut päätoimisesti proviisorina apteekissa yli 15 vuoden ajan ja lisäksi usean vuoden ajan lääketeollisuudessa sivutoimisesti. Hän on suorittanut proviisorintyöuransa aikana yrittäjyyteen liittyviä tutkintoja sekä toiminut erilaisissa asiantuntija- ja luottamustoimissa. Helena on pitänyt lukuisia esitelmiä ja luentoja työuransa aikana sekä kirjoittanut kymmeniä lehtiartikkeleita ja lisäksi alan oppikirjan. Bonusapteekin apteekkarina Helena on toiminut marraskuusta 2017 alkaen.


1 - 10 / 92 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Lemmikkien iho-ongelmat

lemmikin_kauluri

Ongelmia lemmikin iholle voi aiheuttaa niin kuiva kuin kostean lämmin ilma. Talvinen kuiva sisäilma tekee ihon normaalia kuivemmaksi. Kuiva iho kutittaa sekä koiraa että kissaa, jolloin lemmikki alkaa raapia ihoaan ja saattaa vaurioittaa sitä. Jos taas keli on kostea, on tärkeää huolehtia koiran ihon kuivauksesta ja puhdistuksesta lenkin jälkeen, sillä kostea turkki on bakteereille suotuisa paikka lisääntyä ja ihon tulehtumisriski kasvaa. Koirien ”hot spot” on melko yleinen, paikallinen ihovaurio, joka alkaa märkiä kun bakteerit ja hiivat pääsevät lisääntymään niille suotuisissa olosuhteissa. Tyypillisimmin punoittava, kostea ja usein terävärajainen tulehdusalue muodostuu pään, kaulan, lantion tai lonkan alueelle. 

Hoidoksi ihon vaurioihin riittää yleensä paikallishoito: karvojen ajo tulehtuneelta ihoalueelta ja sen ympäriltä, pahimman eritteen puhdistus, varovainen kuivaus ja desinfiointi klooriheksidiinipitoisella liuoksella kuten Maxim Hexasprayllä. Kutinaa voi lievittää mentolia sisältävällä, pehmentävällä ja viilentävällä Dermacool-suihkeella, jota voi käyttää sekä vaurioituneella alueella että sen ympäristössä. Rikkoutunut lemmikin iho voi olla erittäin kivulias ja kosketusarka, joten minkä tahansa aineen suihkuttaminen pienelläkin paineella suoraan lemmikin iholle voi tuntua hyvin pahalta. Silloin on parasta ensin kastella suihkeella vanutukko läpimäräksi ja painella sillä aluetta hellävaraisesti. Lemmikkiä tulisi estää vaurioittamasta ihoa enempää esimerkiksi kaulurin avulla. Jos ihotulehduksia on usein, tulisi etsiä taustasyy sen syntymiselle.

Kissoilla esiintyy erityisiä ihosairauksia, joita ei ole muilla eläinlajeilla. Näitä ovat mm. miliaari dermatiitti ja eosinofiilinen granuloomakompleksi. Yleisimmin kissan iho-ongelmat johtuvat allergioista. Jos kissalta irtoilee hilsettä, on lievää kutinaa ja karvanlähtöä, voi syynä olla ihon sieni-infektio. Kissan sieni-infektio voi tarttua myös ihmisiin.

 

Iho-ongelmien ennaltaehkäisy

Lemmikin kuivaa ihoa kannattaa pestä herkän ihon hoitavalla shampoolla kuten Allermyl-shampoolla. Käsittelyä täydentävät ihon kosteuden normalisointiin tarkoitetut iholle levitettävät ampullit kuten Allerderm Spot-on ja sen jälkeen iholle levitettävä hoitoaine kuten Allermyl Lotion. Älä unohda kuivien anturoiden hoitoa, joten käytä niille esim. Maxim tassuvoidetta säännöllisesti.

Suun kautta annettavan omegahapporavintolisän, kuten Megaderm, Doils tai Catoils, vaikutukset lemmikin iholla näkyvät yleensä vasta muutaman kuukauden kuluttua aloituksesta. Kynsien ja anturoiden osalta voi mennä jopa 3-4 kuukautta. Lemmikille, joka kärsii atooppisesta ihottumasta, suun kautta annettava omegarasvahappolisä on hyvä olla jatkuvassa käytössä ympäri vuoden.

Koska kuumuus ja kosteus altistaa ihotulehduksille, paksun, tiheän turkin ajelu tai ohentaminen kesä- ja uimakauden ajaksi voi olla avuksi kesäisten ihotulehdusten ennaltaehkäisyssä. Ajeltavaksi voi valita sellaiset ihoalueet, jotka ovat erityisen alttiita ihotulehdusten synnylle. Toisaalta turkki myös suojaa ihoa auringolta ja muilta ulkoisilta ärsykkeiltä. Auringossa viihtyvä karvaton tai lyhytkarvainen ja vaaleaihoinen koira tarvitsee aurinkovoidetta tai suojapuvun ihonsa suojaksi. Koirille on olemassa omia aurinkovoiteita, mutta myös lasten aurinkovoiteita voi hyvin käyttää. Sinkkioksidia sisältäviä aurinkovoiteita tulee välttää, sillä se on koirille myrkyllistä suun kautta nautittuna.

Usein lemmikkien iho-ongelmat paranevat nopeasti, kun hoito on aloitettu, mutta jos iho-oireet hoidosta huolimatta pahenevat, on hyvä varata aika eläinlääkärille.

Lue myös artikkelit lemmikin tassuista ja lemmikin pesemisestä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Lisätietoja:: hotspot, ihottuma, kutina
Julkaistu , julkaisija

Kyynpurema

kyykaarme

Kyy on Suomen ainoa luonnonvarainen myrkyllinen käärme. Yleensä kyykäärme pakenee ihmistä, mutta tuntiessaan itsensä uhatuksi, se voi purra. Suomessa kyynpurematapahtumia on arvioitu olevan noin 50 - 150 vuosittain. Puremasta jää usein merkiksi kaksi pientä pistosreikää, jotka ovat 3-10 millimetrin etäisyydellä toisistaan. Kyyn myrkky vaurioittaa kudosta, aiheuttaa turvotusta ja myöhemmin muita oireita kuten pahoinvointia, ripulia, päänsärkyä ja jopa tajunnan häiriöitä. Kehittyvän turvotuksen vuoksi puristusta aiheuttavat vaatteet ja korut tulisi riisua. Pureman yhteydessä myrkkyä joutuu uhriin vaihteleva määrä, minkä vuoksi myrkytyksen oireiden etenemistä on hyvin vaikea ennakoida. Normaalisti myrkytys pahenee melko hitaasti kymmenien minuuttien tai tuntien aikana puremasta. Myöhäisempinä oireina voi tulla raajojen tuntohäiriöitä, paikallisia rakkuloita tai jopa 1–2 kuukautta kestäviä ihon värimuutoksia. Jos kyykäärmeen purema aiheuttaa nopeasti vakavia oireita, kuten kurkunpään turvotusta ja hengenahdistusta, kyseessä on allerginen reaktio. Jopa vakava allerginen yleisreaktio eli anafylaksia on mahdollinen.

Purema-aluetta ei tule koskea eikä avata tai imeä millään tavoin. Jos purema on raajassa, se kannattaa lastoittaa ja välttää kävelyä, sillä liikunta edistää myrkyn imeytymistä. Turvotuksen kehittymistä voi hidastaa pitämällä raajaa kohoasennossa mahdollisimman paljon. Jos matka hoitoon on pitkä, myrkyn etenemistä voi hidastaa sitomalla raajaan lievästi puristavan siteen, joka tulee kuitenkin avata tunnin välein noin viideksi minuutiksi verenkierron varmistamiseksi.

Tulehduskipulääkettä ei saa ottaa, koska se voi pahentaa mahdollista munuaisvauriota. Vaikka kyyn purema on harvoin terveelle aikuiselle hengenvaarallinen, ensiavuksi voi käyttää Kyypakkauksen hydrokortisonitabletteja ohjeen mukaan. Tabletit kannattaa ottaa mahdollisimman nopeasti pureman jälkeen. Hydrokortisonitablettien tehoa ei ole pystytty osoittamaan tutkimuksilla, eivätkä ne poista myrkkyä elimistöstä, joten epäiltäessä kyykäärmeen puremaa tulee aina joka tapauksessa hakeutua lääkärin hoitoon. Hydrokortisonitabletteja voidaan käyttää ensiapuna myös mehiläisen tai ampiaisen piston aiheuttamiin reaktioihin.

Kyyn pureman jatkohoito riippuu sen aiheuttamista oireista. Sairaalahoitoon ohjataan yleensä ainakin alle 15-vuotiaat, raskaana olevat ja vanhukset. Kaikissa tapauksissa, jos puremakohta on pään tai kaulan alueella, on vaarana hengitysteiden ahtautuminen turvotuksen vuoksi, ja siksi sairaalatarkkailu on tarpeen. Kaikkiin puremahaavoihin, myös kyykäärmeen puremaan, liittyy jäykkäkouristuksen mahdollisuus. Paras tapa ehkäistä jäykkäkouristus on pitää rokotus voimassa.

Lue myös artikkeli hyönteisten pistot ja puremat.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: kyy, kyykäärme, kyynpurema, käärme
Julkaistu , julkaisija

Laskimovaivat

laskimovaivat

Väsymys ja painontunne jaloissa ovat usein merkki laskimovaivoista. Jos jalat tuntuvat väsyneiltä, kohoasentoon nostaminen helpottaa oireita. Aina ei voi kuitenkaan ottaa rennosti ja pitää jalkoja jatkuvasti ylhäällä. Silloin kannattaa ottaa apukeinot käyttöön!

Jalkojen turvotus ja jomotus ovat yleisiä vaivoja, jotka voivat johtua alaraajojen laskimoiden vajaatoiminnasta. Se on hyvin yleinen vaiva - jopa kolmasosa työikäisistä kokee joitain näistä oireista päivittäin. Vaivoja esiintyy etenkin istuma- ja seisomatyötä tekevillä. Lisäksi muun muassa ylipaino sekä naisilla raskaus usein edesauttavat laskimoiden vajaatoiminnan syntymistä. Laskimoläpät voivat olla myös synnynnäisesti heikkoja. Myös ikä lisää alttiutta laskimovajaatoimintaan.

Laskimoiden vajaatoiminta syntyy, kun alaraajojen laskimot ja laskimoläpät toimivat huonosti ja veri pääsee virtaamaan väärään suuntaan aiheuttaen nesteen tihkumista kudoksiin. Tästä aiheutuu turvotusta sekä painon ja väsymyksen tunnetta jalkoihin. Usein oireet pahenevat lämpimässä hellesäässä kun laskimot laajenevat vielä normaalia enemmän. Vaivan näkyvin merkki on suonikohjut, mutta niitä ei aina esiinny kaikilla laskimoiden vajaatoiminnasta kärsivillä. Mikäli laskimoiden vajaatoiminnasta johtuvaa turvotusta ei hoideta hyvissä ajoin, voi tila muuttua krooniseksi. Alaraajaturvotuksen ehkäisyyn kannattaa kiinnittää huomiota etenkin silloin, kun tietää olevansa taipuvainen siihen sukurasitteen vuoksi tai jos kuuluu riskiryhmään.


Ennaltaehkäise ja hoida turvotusta

Jalkojen turvotuksen ennaltaehkäisyssä kannattaa välttää esimerkiksi istumista jalka toisen päällä, jotta veri pääsee virtaamaan laskimoläppien kautta takaisin sydämeen sekä kireää vaatetusta nivusten kohdalla. Hyvät kengät ovat tärkeät, sillä ne edesauttavat pohkeiden tehokasta laskimopumpputoimintaa kävellessä. Liikunta onkin erinomainen keino tehostaa laskimoiden toimintaa jaloissa ja se usein helpottaa oireita. 

Tukisukkien käyttö ehkäisee alaraajaturvotusta sekä suonikohjujen syntymistä tehokkaasti. Tukisukka puristaa suonia pienentäen suonen läpimittaa ja tuo verisuonen läpät lähemmäksi toisiaan, jolloin läpät pääsevät sulkeutumaan paremmin. Tämä tehostaa verenkiertoa ja vähentää suonen seinämiin kohdistuvaa painetta. Sukan antaman tuen on oltava tarpeeksi suuri ja paineen tulee vähentyä asteittain polvea kohti. Useimmissa tapauksissa polvisukka on riittävä, mutta valittavissa on myös sukkahousuja kuten Scholl sukkahousut, joissa on kevyt asteittainen kompressio 3.5-10mmHg. Ennakoivaan hoitoon riittää pienempi paine, mutta laskimovaivojen ja syvän laskimotukoksen ehkäisyyn soveltuvat tukisukat, joissa on kompressioluokka I (15-21 mmHg). 

Paikallisesti käytettävät valmisteet on tarkoitettu jalkojen turvotuksen ennaltaehkäisyyn ja hoitoon. Lääkkeellinen Hirudoid Forte valmiste on mykopolysakkaria sisältävä voide tai geeli. Mukopolysakkaridi imeytyy nopeasti ihon läpi pintakudoksiin, missä se vaikuttaa tasaisesti ja pitkään. Lääke vaikuttaa hepariinin tavoin eli se estää pinnallisten hyytymien syntymistä verisuoniin, joten sitä voidaan käyttää myös mustelmien ja ruhjevammojen hoitoon. Valmiste liuottaa pintaverisuoniin jo syntyneitä tukoksia, lievittää niissä esiintyvää tulehdusta ja vähentää turvotusta parantamalla paikallista verenkiertoa. Se edistää myös osaltaan sidekudoksen kudosrakenteiden uudistumista. Lääkettä voi käyttää myös raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä.


© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: laskimo, laskimovaivat, suonikohjut
Julkaistu , julkaisija

Nesteytys

nesteytys

Nestehukka voi helposti tulla helteillä ja urheillessa. Liian vähäinen juominen voi johtaa kuivumiseen, toisaalta ylenpalttiseen juomiseen liittyy myös vaaransa. Virtsan määrä ja väri sekä janon tunne ovat merkkejä oikeanlaisesta nestetasapainosta. Veden ja elektrolyyttien perustarve johtuu niiden jatkuvasta normaalista menetyksestä.

Riittävä nesteen saanti on aineenvaihdunnalle ja elimistön toiminnalle välttämätöntä. Vettä tarvitaan lämmönsäätelyyn, ruoansulatukseen sekä ravintoaineiden imeytymiseen että kuljettamiseen kehossa. Lisäksi kuona-aineiden poistamiseen tarvitaan riittävästi nestettä. Ikä ja kehon koostumus vaikuttavat paljon veden osuuteen painosta. Vastasyntyneen kehossa vettä on noin 75 prosenttia, aikuisella noin 60 prosenttia ja ikääntyneellä noin puolet kehon painosta. Koska ikääntyneillä on kehossa vähemmän vettä ja janon tunne on usein heikentynyt, nestevajaus saattaa tulla nopeammin kuin nuoremmilla, ja johtaa komplikaatioihin kuten verenpaineen laskuun ja kaatumisiin. Tietyt lääkkeet saattavat vielä lisätä nesteen tarvetta.

Ihmisen on tärkeä juoda riittävästi ja tarvittavan nesteen määrä on yksilöllistä. Nestetarpeeksi arvioidaan 30 ml painokiloa kohti vuorokaudessa: käytännössä nesteitä tulisi juoda vähintään kaksi litraa vuorokaudessa eli noin 10 lasillista päivässä. Pöydälle voi varata kannullisen vettä tai mehua, joka pitää olla iltaan mennessä juotu. Lisäksi jokaisella ruokailulla pitäisi juoda vettä useampi lasi, vähintään kaksi. Juomien lisäksi nestettä on myös ruoka-aineissa. Mitä kuivempaa ruokaa syö, sitä enemmän pitää juoda. Nesteiden nauttiminen olisi hyvä painottaa aamupäivään ja päivään, sillä nesteiden juominen ennen nukkumaanmenoa lisää virtsaneritystä yöllä.

Nestetasapainoa säätelevät elektrolyytit

Elimistön nestetasapainon säätelyyn osallistuvat elektrolyytit kuten natrium ja kalium. Keholla on useita mekanismeja pitää elektrolyyttien pitoisuudet oikealla tasolla solun sisä- ja ulkopuolella. Tärkein niistä on munuaiset, jotka säätelevät elimistön vesitasapainoa vaikuttamalla virtsan määrään: nestavajauksessa virtsa väkevöityy ja määrä pienenee, joten virtsan väriä kannattaa tarkkailla. Heleän vaalea virtsa on merkki sopivasta nestetasapainosta. Nestetasapainon häiriintymisestä kertoo tumman oranssin värinen virtsa. Myös se, ettei virtsaa tule paljon kerralla tai sitä tulee harvoin, voi olla merkki nestehukasta. Kesähelteellä virtsamäärien pienentyminen on siten ensimmäinen oire alkavasta nestevajeesta ja juomisen tarpeesta. Janon tunne tulee vasta myöhemmin, joten yhdessä nämä ovat merkki selvästä vesivajeesta, joka kannattaa korjata viipymättä. Jos kesähelteellä virtsaamisen tarve on pitkään poissa, on korkea aika juoda jotakin. Kun juominen käynnistää luontaisen virtsanerityksen, nestevaje on korjaantunut.

Kuumalla ilmalla liikkuessa nesteitä voi poistua elimistöstä useampi litra tunnissa. Voimakkaasti hikoilevien on hyvä juoda normaalia enemmän: keho menettää vettä kuumuuden ja rasituksen takia. Voimakas hikoilu pienentää ihon kautta elimistön suolavarastoja, joten nesteytystä voi tehostaa elektrolyyttiliuoksella, joka nopeuttaa elimistön palautumista rasituksesta. Elektrolyyttejä sisältävän liuoksen avulla vesi imeytyy 2-3 kertaa tehokkaammin kehoon, kuin pelkästään vettä nautittaessa. Elektrolyyttiliuokset sopivat rankan urheilun tai muun runsaan hikoilun kuten kuumeen, helteen tai ripulin aiheuttamaan nestevajaukseen.

Joskus vesipulloon voidaan turvautua myös liian herkästi ja seurauksena on vain juodun nesteen aiheuttama virtsaamistarpeen kasvu. Epätarkoituksenmukainen juominen vain varmuuden vuoksi voi johtaa veden liialliseen kertymiseen. Pitkäkestoinen, tavallista runsaampi puhtaan veden juominen voi altistaa suolan vajaukselle eli hyponatremialle. Liian alhaisella natriumpitoisuudella voi olla kohtalokkaita seurauksia, joten tämän estämiseksi on hyvä korvata osa puhtaasta vedestä natriumia sisältävillä juomilla, kuten kivennäisvesillä tai elektrolyyttitasapainoa korjaavilla valmisteilla kuten appelsiininmakuisella APTEEKKI Nesteytys Pore tai Resorb Original -valmisteella, josta on vadelman, appelsiinin tai päärynän makuiset vaihtoehdot. SitruksenmakuinenResorb Sport on kalsiumia ja magnesiumia sisältävä hiilihydraatti-elektrolyyttiliuos, joka parantaa veden imeytymistä fyysisen harjoittelun aikana sekä edesauttaa veden imeytymistä pitkäkestoisessa kestävyysharjoittelussa.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: nestevajaus, nesteytys
Julkaistu , julkaisija

Jälkiehkäisy

jalkiehkaisy

Jälkiehkäisyä eli yhdynnän jälkeistä ehkäisyä tarvitaan tilanteissa, joissa ehkäisyä ei ole käytetty ollenkaan tai se on pettänyt. Tavallisimpia syitä ovat kondomin rikkoutuminen tai ehkäisypillereiden käytön unohtaminen. Jälkiehkäisy estää tai viivästyttää munasolun irtoamista. Jos hedelmöittynyt munasolu on jo ehtinyt kiinnittyä kohdun limakalvolle, ei jälkiehkäisyvalmiste enää keskeytä alkanutta raskautta. Normaalit kuukautiset ovat merkki siitä, ettei ole raskaana. Jälkiehkäisytabletin ottamisen jälkeen kuukautiset saattavat alkaa muutamaa päivää odotettua aikaisemmin tai myöhemmin.

Ovulaation ajankohtaa kuukautiskierrossa ei voida tarkkaan ennustaa, ja siksi jälkiehkäisy tulisi aina ottaa mahdollisimman pian suojaamattoman yhdynnän jälkeen. Ulipristaaliasetaatti (ellaOne) tulisi ottaa viiden vuorokauden kuluessa, kun taas levonorgestreeli (NorLevo, Levodonna) tulisi ottaa kolmen vuorokauden kuluessa yhdynnästä. Jälkiehkäisyvalmisteet ovat lisäneuvontaa vaativia lääkkeitä, joten apteekin farmaseutin tai proviisorin tulee antaa tarvittava lääkeneuvonta ennen valmisteen ostoa. Rekisteröidy kauppaan ennen tilaamista ja lähetä viesti kaupan viestitoiminnolla otsikolla "Lisäneuvonta". Farmaseuttimme on teihin yhteydessä ja antaa neuvonnan ennen tuotteen ostoa.

Jälkiehkäisyyn voidaan käyttää myös kuparikierukkaa, joka on mahdollista asettaa vielä 5-6 vuorokauden kuluttua suojaamattomasta yhdynnästä. Kierukka voidaan jättää paikoilleen myös jatkuvaa ehkäisyä varten. Arvion kuparikierukan soveltuvuudesta tekee aina lääkäri.

Huomioitavaa

Jälkiehkäisytabletteja voi käyttää imetyksen aikana. Levonorgestreelitabletin ottamisen jälkeen voi ensimmäisen maidon lypsää pois. Ulipristaalin jälkeen imettämistä ei suositella viikkoon.

Jälkiehkäisyvalmisteet sopivat kaikille hedelmällisessä iässä oleville naisille eivätkä ne vaikuta hedelmällisyyteen tulevaisuudessa. Jälkiehkäisyvalmisteiden haitat ovat yleensä nopeasti ohimeneviä. Yleisimpiä haittavaikutuksia ovat vatsakipu, päänsärky, pahoinvointi ja oksentelu. Hoito on uusittava nopeasti, jos oksentaa kolmen tunnin sisällä tabletin ottamisesta. Lisäksi levonorgestreelin haittavaikutuksia ovat huimaus, väsymys ja rintojen arkuus sekä ulipristaaliasetaatilla kivuliaat kuukautiset.

Jälkiehkäisyn jälkeen jatketaan käytössä olevaa hormonaalista ehkäisyä normaaliin tapaan, mutta lisäksi on syytä käyttää kondomia seuraavaan vuotoon asti. Kondomi on ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa myös sukupuolitaudeilta. Hakeudu lääkäriin, jos kuukautiset ovat myöhässä yli 7 vuorokautta tai ne ovat epätavallisen niukat tai runsaat, esiintyy pahoinvointia, rintojen arkuutta, vatsakipuja tai testin mukaan olet raskaana. Jälkiehkäisytablettia ei voi eikä kannata käyttää jatkuvana ehkäisykeinona, sillä se ei ole teholtaan samaa luokkaa kuin säännölliseen käyttöön tarkoitetut ehkäisymenetelmät ja lisäksi kuukautiskierto saattaa häiriintyä. Ota yhteyttä paikkakuntasi terveyskeskukseen, neuvolaan tai opiskelijaterveydenhuoltoon saadaksesi säännöllisen ehkäisymenetelmän.

Pääset lukemaan artikkelia raskaustesteistä täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kynsisieni

kynsisieni

Kynsisieni on kiusallinen ja epämiellyttävä vaiva. Kynsisienen aiheuttaa tavallisesti Trichophyton rubrum -niminen silsasieni. Se iskee useimmiten varpaiden kynsiin, mutta voi harvinaisissa tapauksissa pesiytyä myös sormen kynteen. Yleensä sieni tarttuu kynteen hoitamattomasta varvasvälien tai jalkapohjan sieni-infektiosta. Tartunnan riskiä voi pienentää, kun hoitaa kynsivallintulehduksen ja kynsien vammat huolellisesti, sillä kynsisieni saattaa lähteä liikkeelle pienestä kynteen sattuneesta vammasta, hiertymästä tai hankaumasta.

Vaikka kynsisienen tarttuminen perheenjäsenestä toiseen on harvinaista, kynsisaksien, -leikkureiden ja -viilojen on hyvä olla henkilökohtaisia. Yleisissä tiloissa, esimerkiksi uimahalleissa ja saunoissa sekä urheilutilojen pukuhuoneissa ja pesutiloissa, on hyvä käyttää varvastossuja tai sandaaleja. Jalkojen hyvä hygienia on tärkeää, sillä silsasienet viihtyvät lämpimässä ja kosteassa. Jalkoihin voi käyttää antiperspiranttia ehkäisemään hikoilua ja tarvittaessa lampaanvillaa varvasväleihin. Kenkiin voi suihkuttaa Scholl sieniä torjuva kenkäsuihketta, jonka tehokas koostumus tappaa jopa 99,9 % sienistä, jotka aiheuttavat jalka- ja kynsisientä. Mills Jalkakylpysuola on antiseptinen jalkakylpy, joka ennaltaehkäisee tehokkaasti jalkojen sieni-infektioiden leviämistä ja uusiutumista puhdistamalla samalla ihoa.

Kynsisienitulehduksen näkyvinä oireina ovat kynnen rakenteeseen ja väriin liittyvät muutokset. Kynsi on hauraus ja hilseilevä. Usein kynsi paksuuntuu ja sen väri muuttuu kellertäväksi. Kynteen voi myös tulla laikkuja tai kynsi voi muuttua sameaksi. Usein kynsisieni on vain osassa kynttä tai muutamassa kynnessä. Hoitamaton kynsisieni voi levitä ajan mittaan useaan kynteen.

Hoitoon monia vaihtoehtoja

Alkava kynsisieni eli kynnen kärjessä tai pinnalla oleva sieni voidaan yrittää hoitaa paikallishoitoaineen avulla. Kynsisieni elää kynnen sisällä, joten sen häätämiseen käytettävän tuotteen tulisi kulkeutua kynnen rakenteeseen. Siksi iholle tarkoitettavat sienilääkkeet eivät tehoa kynsisieneen. Suurin osa kynsisienen itsehoitotuotteista pehmentää ja kosteuttaa kynttä luoden epäsuotuisan ympäristön kynsisienelle. Esimerkiksi Scholl Pharma Kynsisienen hoitoaineen ja Bevitamed hoitokynä kynsisieneen tuotteiden sisältämät aineet imeytyvät tehokkaasti kynnen sisään. Itsehoitotuotteiden kynttä muuttava vaikutus näkyy muutamassa viikossa, mutta käytön pitäisi olla säännöllistä ja kestää jopa puolesta vuodesta vuoteen, jotta vaikutus olisi pitkäkestoinen.

CanesPro poikkeaa muista tuotteista, sillä se pehmittää kynsisienen vaurioittamat alueet, jolloin vaurioitunut kynnen osa saadaan poistettua hellävaraisesti 2-3 viikossa, minkä jälkeen kynnenalusiho hoidetaan iholle tarkoitetulla sienilääkkeellä.

Milloin lääkäriin?

Jos kynsimuutokset ovat koko kynnessä tai useammassa kynnessä, kynsisienen häätöön tarvitaan lääkärin määräämä sienilääke joko paikallisesti kynteen laitettuna kynsilakkana tai suun kautta otettavina tabletteina. Hoito kestää aina useamman kuukauden, sillä terveen kynnen pitää kasvaa riittävästi hoidon aikana. Sienilääkkeisiin voi liittyä sivuvaikutuksia ja haitallisia yhteisvaikutuksia monien lääkkeiden kanssa. Siksi hoitava lääkäri harkitsee aina tarkkaan ja tapauskohtaisesti lääkehoidon järkevyyden ja tarpeellisuuden. Lääkäriin kannattaa hakeutua aina, jos kynsissä tapahtuu nopeita, yllättäviä muutoksia, esimerkiksi värimuutoksia tai kynsiin ilmestyy tummia laikkuja.

Lue myös artikkeli jalkasienestä

bonusjarjestelma

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lemmikkien suuhygienia

lemmikin_suuhygienia

Ientulehdus on lemmikin tavallisimpia vaivoja. Jopa 80 prosenttia lemmikeistä kärsii siitä elämänsä jossain vaiheessa. Jos ientulehdusta ei hoideta, tulehdus voi levitä laajemmalle hampaan kiinnityskudokseen. Tavallisimpia ientulehduksen oireita ovat paha haju hengityksessä, ikenien punoitus ja verenvuoto, joskus raapiminen ja huulitulehdus.

Ientulehdus syntyy, kun hampaan pinnalle kertyy bakteeripeitettä eli plakkia. Jos plakkia ei poisteta hampaan pinnalta, se muuttuu hammaskiveksi. Eniten plakkia ja hammaskiveä kertyy lemmikin ylähampaiden ulkopinnoille. Hammaskiven huokoiseen pintaan tarttuu helposti lisää bakteereita, jolloin ientulehdus voi kroonistua ja edetä parodontiitiksi. Eteneminen riippuu mm. rodusta, iästä, stressistä ja syljen puolustusjärjestelmän toiminnasta. Suun haitalliset bakteerit voivat levitä myös muualle elimistöön verenkierron kautta ja aiheuttaa tulehduksia sydänlihakseen, maksaan ja munuaisiin. Pitkälle edennyt parodontiitti johtaa lemmikin hampaiden menetykseen.

Päivittäinen lemmikin hampaiden harjaaminen on tehokkain tapa poistaa plakkia. Lemmikki kannattaa totuttaa hampaiden harjaukseen pentuna esimerkiksi käyttämällä sormiharjaa. Aluksi kannattaa harjata vain muutama hammas. Harjaus aloitetaan sieltä, mihin on helpoin ulottua, kuten etu- tai kulmahampaista. Vähitellen pyritään avaamaan lemmikin suuta niin, että saadaan harjattua muutkin kuin hampaiden ulkopinnat. Lemmikin totuttua suun käsittelyyn, on hyvä siirtyä hammasharjaan. Kissoille ja pienille koirille soveltuu parhaiten pienempi harja ja suuremmille koirille harjaksi kannattaa valita kiilamainen hammasharja kuten kaksipäinen Virbac C.E.T. hammasharja koirille, jonka pienempi pää soveltuu pennuille ja pienille koirille ja suurempi pää isommille koirille. Tahnaa puristetaan hammasharjan harjasten väliin niin, ettei lemmikki saa sitä heti nuolaistua pois. Palkitse lemmikkisi aina hampaiden harjauksen jälkeen. Ota hampaiden harjaus päivittäiseksi rutiiniksi esimerkiksi niin, että koira tietää pääsevänsä iltalenkille vasta hampaiden harjauksen jälkeen. Kissoille ja koirille on omia hammastahnoja, jotka puhdistavat hampaat entsymaattisesti. Maxim Hammastahna on koirille kehitetty maksanmakuinen hammastahna, kissojen Virbac C.E.T. Hammastahna maistuu kalalle ja koirien Virbac C.E.T. Hammastahna maistuu kanalle.

Ientulehduksen ennaltaehkäisy

Plakkia voi poistaa myös kemiallisesti, puruluiden ja puhdistavan ruoan avulla. Klooriheksidiinia sisältävä Hexarinse suuvesi helpottaa ienärsytystä ja raikastaa lemmikin hengityksen. Hexagel klooriheksidiinigeeli auttaa kontrolloimaan bakteerikantaa suussa. Tuotetta voidaan käyttää myös likaisen, herkän ja ärtyneen ihon puhdistukseen. Eläinlääkäreiden kehittämä Virbac Vet Aquadent on maistuva, juomaveteen lisättävä liuos, joka estää plakin ja hammaskiven syntymistä sekä raikastaa hengitystä.

Lemmikin pureskelun aktivointi auttaa poistamaan plakkia kun käyttää tutkittuja, hampaiden puhdistukseen tarkoitettuja makupaloja. Niiden muoto vahvistaa ja tarkentaa mekaanista puhdistustehoa. Osaan tuotteista on lisätty aineita, jotka tehostavat puhdistusvaikutusta. Virbac VeggieDentFr3sh makupalat puhdistavat koiran hampaat muotonsa ja koostumuksensa ansiosta. Purupaloja voi antaa päivittäin.

Petguide suu ja hampaat sisältää suun terveyden kannalta hyviä maitohappobakteereita, jotka kiinnittyvät lemmikin suun limakalvoille. Tuotteen jatkuva käyttö ylläpitää suun hyödyllistä mikrobistoa syrjäyttäen suusta ei-toivottuja bakteereita. Jauhetta annostellaan kerran päivässä kuivamuonan päälle ripottaen.

Jos plakkia ei saa poistettua kotikonstein, eläinlääkärin vastaanotolla lemmikki nukutetaan ja eläinlääkäri puhdistaa jokaisen hampaan ja ientaskun plakista ja hammaskivestä. Nukutus on kuitenkin aina riski ja rasitus eläimelle. Eläinlääkärin tekemän puhdistuksen jälkeen plakkia on syytä torjua tehokkaasti, ettei sitä jälleen muodostuisi hampaiden pinnoille.

Lue myös artikkeli lemmikin pesemisestä.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Ripulin oireet ja helpottaminen

ripuli

Ripulilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ulosteen vesipitoisuus on suurentunut normaalista. Ripuliin voi liittyä vatsakipua, kramppeja tai vatsan turvotusta, usein myös oksentelua ja kuumetta. Ripulin syntymekanismeja on useita: ripulin syynä voi olla suolistotulehdus, joita aiheuttavat noro- ja rotavirusten aiheuttamat ripuli- ja oksennustaudit sekä kampylobakteeri- ja salmonellainfektiot. Ripuli voi johtua myös esim. stressistä tai ruokamyrkytyksestä.

Ripuli voidaan jaotella oireen keston suhteen: Akuutti ripuli on äkillinen ja on yleensä ohi parissa päivässä. Krooninen ripuli on pitkäkestoisempi ja kestää yleensä yli kolmen viikon ajan. Ripulia ei välttämättä ole päivittäin, mutta se ilmaantuu jatkuvasti uudelleen eikä tunnu häviävän lopullisesti. Kroonisen ripulin aiheuttajia ovat mm. laktoosi-intoleranssi, keliakia, ärtyvän suolen oireyhtymä ja krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet kuten haavainen paksusuolitulehdus ja Crohnin tauti.

Yksi ripuliin liittyvistä vääristä käsityksistä on se, että ripuli olisi elimistön keino poistaa ripulin aiheuttajat eikä ripulia tulisi hoitaa aktiivisesti. Ripuli ei kuitenkaan ole elimistön puolustuskeino vaan oire samalla tavoin kuin yskä on flunssan oire. Ei yskiminenkään nopeuta flunssan paranemista eikä ripulointi paranna ripulin syytä. Ripulin oikealla hoidolla vointi ei mene niin huonoksi ja olo kohentuu nopeammin kuin jos jättää ripulin hoitamatta. Kehon immuunijärjestelmä joka tapauksessa torjuu infektion jos kyseessä on bakteeri tai virusperäinen tulehdus.

Oikea hoito nopeuttaa kehon palautumista

Ripulin mukana elimistöstä poistuu nesteitä ja ravintoaineita. Tärkeintä ripulin hoidossa on erityisesti nestehukan, suola- ja nestetasapainon, korjaaminen. Varsinkin pienet lapset ovat alttiita nopealle kuivumiselle. Vanhuksilla janon tunne voi olla kadonnut, ja siksi heidän juomisestaan tulee pitää erityistä huolta. Tämä voi tarkoittaa useiden litrojen juomista päivässä. Jos ripuli on kohtuullista, juominen toteutetaan janon mukaan.

Pienen lapsen elimistö voi kuivua hyvinkin nopeasti. Kuivuman oireita ovat mm. levottomuus tai poikkeava väsymys, jano, kuivat huulet ja kieli, silmien painuminen kuopalle, kyynelten puuttuminen itkiessä ja painonlasku. Kuivuminen on hoidettava hyvin ripeästi ja mahdollisimman tehokkaasti: tänä aikana lasta ei ruokita vaan pääpaino on nestetasapainon korjaamisessa. Veteen liuotettavat nestetasapainovalmisteet, kuten Resorb ja APTEEKKI Nesteytys, sisältävät suoloja ja glukoosia oikeassa suhteessa, jolloin nesteen imeytyminen elimistöön on tehokkainta. Niiden avulla saa neste- ja suolatasapainon korjaantumaan nopeasti. Nestetasapainoa korjaavan juoman voi antaa hyvin hitaasti pienissä erissä, vaikka vain pari kulausta, lusikallista tai ruiskullista muutaman minuutin välein oksennusten välttämiseksi. Jos lapsi oksentaa, odotetaan 5 minuuttia ja jatketaan juoman antamista hieman hitaammin.

Jos ripuli kestää useita päiviä, myös ravinnon saannista on huolehdittava. Alussa tulisi syödä kevyttä, helposti sulavaa ruokaa esimerkiksi paahtoleipää, riisiä ja banaania.  Helppo ratkaisu on käyttää täydennysravintovalmisteita kuten Resource tai Nutridrink, jotka ovat käyttövalmiita vitamiini- ja kivennäisaineita sisältäviä juomia. Niiden energiamäärä vastaa pientä ateriaa.

Yli 12-vuotiaat voivat hoitaa ripulia loperamidilla kuten Lopex. Se vaikuttaa suolen seinämissä oleviin lihaksiin vähentäen suolen liikkuvuutta. Lisäksi loperamidi kiinteyttää ulostetta ja vähentää ulostamispakkoa. Hidrasecin vaikuttava aine rasekadotriili vaikuttaa normalisoimalla suolen nestetasapainoa, mutta ei vaikuta suolen sisällön läpikulkuaikaan.

Benegast Dimexanol valmistetta on saatavana sekä aikuisille että lapsille. Tuotteet vaikuttavat suoraan ripulin perussyyhyn sitoutumalla ripulia aiheuttaviin aineisiin muodostamalla suolen limakalvolle suojakerroksen. Kerros suojaa suoliston tulehtunutta limakalvoa ja parantaa limakalvon vastustuskykyä tulehdusta vastaan. Samalla tuotteet palauttavat nestetasapainon, mikä nopeuttaa paranemista.

Maitohappobakteereita käytetään myös lyhentämään ripulin kestoa sekä ennaltaehkäisemään ripulia esimerkiksi antibioottikuurin tai matkan yhteydessä. Hiilitabletteja ei suositella ripuliin, sillä ne estävät muiden aineiden kuten lääkkeiden imeytymistä. Mikäli äkillinen ripulioire jatkuu yli 2 vuorokautta hoidosta huolimatta, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

Lue myös artikkeli peräpukamista ja maitohappobakteereista.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Lisätietoja:: mahakipu, ripuli, vatsakipu, vatsavaivat
Julkaistu , julkaisija

Raskaustesti

raskaustesti

Nainen voi päätellä olevansa raskaana monista erilaisista merkeistä kuten väsymyksestä, pahoinvoinnista ja mielialan vaihteluista. Nämä merkit ilmenevät naisilla yksilöllisesti ja voivat vaihdella raskaudesta toiseen. Varhaisin ja luotettavin raskauden merkki on aina kuukautisten poisjääminen. Joskus tosin raskaana olevallakin saattaa esiintyä pientä vuotoa tai tiputtelua. Raskaus on yleensä havaittavissa luotettavasti jo 10 päivän kuluttua hedelmöityksestä. Kotona tehtävä raskaustesti on nopein tapa tarkistaa mahdollinen raskaus.

Naisen elimistö tuottaa ns. raskaushormonia eli koriongonadotropiinia (hCG) noin viikon kuluttua munasolun hedelmöittymisestä kun munasolu on kiinnittynyt kohdun limakalvoon. Hormonin määrä veressä kaksinkertaistuu aina muutaman vuorokauden välein viikoille 7-12 asti. Tämän jälkeen se laskee noin 10 prosenttia huippuarvosta ja pysyy koko loppuraskauden tällä tasolla.

Raskaustestit perustuvat hCG:n mittaamiseen virtsasta. Raskaustesti on helppo tehdä kotona, jolloin vastauksen saa jo muutamassa minuutissa. Testien herkkyyksissä voi olla jonkin verran eroa, mutta yleensä tulos on luotettava, jos testi tehdään kuukautisten jo ollessa myöhässä. Laadukkaan ja riittävän herkän raskaustestin voi tehdä jo neljä päivää ennen kuukautisten oletettua alkamista.

Ollako vai eikö olla

Nykyään raskaustesti voidaan tehdä mihin aikaan päivästä hyvänsä. Aamuvirtsan hormonipitoisuus on kuitenkin suurin, joten jos haluaa pelata varman päälle, kannattaa testi tehdä heti herättyä, jotta saa luotettavimman tuloksen. Tällä voi olla merkitystä etenkin, jos testi tehdään jo ennen kuin kuukautisten olisi pitänyt alkaa. Lisäksi jos päivällä juo paljon nestettä voi raskaushormonin pitoisuus laimeta virtsassa, joten on hyvä välttää liiallista nesteen juomista ennen testausta. Näin vältetään virheellinen ”ei raskaana”-tulos.

Raskaustestin voi tehdä pitämällä testitikkua virtsasuihkussa tai keräämällä virtsa puhtaaseen astiaan, johon testitikku kastetaan käyttöohjeen määrittelemäksi ajaksi. Näytteenoton jälkeen, testistä riippuen, muutaman minuutin kuluttua testin tulos on luettavissa. Perinteisten testien lisäksi on olemassa digitaalisia raskaustestejä, joiden tulos on selkeimmin luettavissa eikä niissä ole mahdollisuutta testin virhetulkinnalle, sillä ne ilmoittavat suoraan sanallisesti ”raskaana” tai ”ei raskaana”.

Jos testi on negatiivinen, eivätkä kuukautiset ala kohtuullisen odotuksen jälkeen, kannattaa raskaustesti tehdä uudelleen. Useimmiten syynä testin väärään negatiiviseen tulokseen on se, että testi on tehty liian aikaisin tai testiä ei ole tehty ohjeiden mukaan. Yleensä raskaustestistä ei voi tulla väärää positiivista tulosta. Kuitenkin eräät lapsettomuushoidoissa käytettävät hormonit saattavat häiritä raskaustestin luotettavuutta. Myös kohdunulkoinen raskaus voi antaa positiivisen tuloksen. Sen sijaan ehkäisypillerit, alkoholi, antibiootit, särkylääkkeet ja muut tavalliset lääkkeet eivät anna väärää positiivista tulosta. Raskaustesti voidaan tehdä myös verikokeena terveyskeskuksessa, mutta jos kotitesti on tehty ajallaan ja huolellisesti, näiden kahden luotettavuudessa ei ole juuri eroa.  Raskaustestejä myydään sekä yksittäispakkauksissa että kahden testin pakkauksina.

Raskaustestimme löydät täältä.

Lue myös artikkeli raskaus- ja imetysajan ravitsemuksesta.

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Täydennysravintovalmisteet

taydennysravintovalmisteet_ja_sakeuttajat_bonusapteekki

Hyvä ravitsemustila ylläpitää terveyttä ja nopeuttaa toipumista sairauksista. Krooniset sairaudet ja lääkitys voivat aiheuttaa lisääntynyttä ravintoaineiden tarvetta heikentämällä ruoansulatusta ja ravintoaineiden imeytymistä. Myös ruokahalu saattaa olla huono, pahoinvointi voi vaivata tai syödyssä ruoassa ei ole riittävästi elimistön tarvitsemia ravintoaineita. Syöminen voi olla hankalaa puremis- tai nielemisvaikeuksien vuoksi. Ravitsemusongelmat lisääntyvät ikääntyessä, erityisesti 80 ikävuoden jälkeen. Tämä johtuu vähenevästä energian ja proteiinin saannista, laihtumisesta sekä lihaskadosta. Päivittäin tarvittavan energian ja ravintoaineiden saannista on tärkeä huolehtia sekä sairauksien yhteydessä että ikääntyessä, jotta elämänlaatu pysyy hyvänä.

Vajaaravitsemus tarkoittaa energian, proteiinin ja muiden ravintoaineiden puutetta, ylimäärää tai epäsuhtaa niiden tarpeeseen nähden. Ravitsemustila voi heikentyä monesta eri syystä. Ruokahalu saattaa olla huono ja nautitun ravinnon määrä tarvittavaa pienempi, jolloin paino laskee tai vaihtelee ja lihaskunto heikkenee. Ruokavalion huono laatu ja yksipuolisuus tai runsas alkoholin käyttö voivat heikentää ravitsemustilaa ilman painonlaskua. Ruokahaluttomuudesta ja vajaaravitsemuksesta kärsivät usein toipilaat, syöpää sairastavat ja ikäihmiset. Myös kuumeen ja vatsataudin aikana ravintoaineiden tarve suurenee. Vajaaravitsemus hidastaa haavojen paranemista, altistaa infektioille ja painehaavoille, joten toipumisaika sairauksista voi pitkittyä. Jos ikääntyneillä liikunta ja ruokailu jäävät vähäisiksi, lihakset heikentyvät. Lihaskunnon ja kehon hallinnan heikkeneminen tekevät liikkumisesta epävarmaa. Liikkumattomuus johtaa varovaisuuteen, jonka seurauksena kaatumis- ja murtumavaara kasvaa ja altistuminen infektioille ja toiminnanrajoituksille lisääntyy.

Vanhenemiseen liittyvien fysiologisten muutosten ja sairauksien seurauksena perusaineenvaihdunnantaso laskee ja ruokahalu usein heikkenee. Ikääntyessä ravintoaineiden tarve ei kuitenkaan pienene, josta seuraa aiempaa suurempi haaste syödyn ruoan laadulle, jotta optimaalinen ravitsemustila, terveys ja hyvinvointi säilyvät. Riittävät ravintoainevarastot nopeuttavat sairauksista toipumista. Suojaravintoaineiden tarve kasvaa ikääntymisen myötä, joten ikääntyvä ei välttämättä saa riittävästi elimistölle tärkeitä ravintoaineita, vaikka söisi säännöllisesti. Myös syödyn ruoan määrä yleensä vähenee huonon ruokahalun seurauksena, jolloin energian, proteiinin, kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti voi jäädä niiden tarvetta pienemmäksi.

Turvaa ravinnonsaanti täydennysravintovalmisteilla

Jotta ravitsemustila pysyisi hyvänä, ihmisen olisi saatava ravinnostaan vähintään 1–1,2 g proteiinia vuorokaudessa kehon painokiloa kohden. Akuuttien sairauksien yhteydessä proteiinia on saatava tätäkin enemmän, sillä esimerkiksi korkea kuume ja tulehdukset, palovammat, haavat, luunmurtumat ja leikkaukset kasvattavat proteiinin tarvetta. Jos ihminen saa ruokavaliostaan liian vähän proteiinia, elimistön vastustuskyky heikkenee, infektioriski kasvaa ja lihasvoimat pienenevät. Samalla myös sairauksista toipuminen hidastuu ja ruokahalu vähenee. Proteiinin tarve voi jopa kaksinkertaistua sairastamisen myötä. Sairaudesta toipuakseen elimistö tarvitsee proteiinin lisäksi tavallista enemmän energiaa ja ravintoaineita. Esimerkiksi kuumeen aikana ravinnontarve lisääntyy 10 prosenttia jokaista lämpöasteen nousua kohden.  Sairauden yhteydessä yli 1-vuotiaille tarkoitetun Fortini-valmisteen avulla on hyvä lisätä ravinnonsaantia toipumisen edistämiseksi. Fortini-valmisteita kannattaa antaa huonosti syövälle lapselle esimerkiksi kuumeen, kurkkutulehduksen tai influenssan yhteydessä.

Joskus siis voi olla vaikeaa syödä riittävästi täyttääkseen elimistön ravitsemukselliset tarpeet sairastumisen, ikääntymisen tai kiireisen elämänrytmin vuoksi. Näissä tilanteissa ravitsemusta voidaan tehostaa nauttimalla vaihtelevia ruokalajeja, välipaloja sekä runsaasti energiaa ja proteiinia sisältävää ruokaa. Jos ruokahalu on huono eikä pysty syömään paljon kerralla, on tärkeä, että ruokaa on tarjolla usein. Täydennysravintovalmisteet auttavat jaksamaan, jotta arki sujuu paremmin.

Täydennysravintovalmisteet on tarkoitettu sairauteen liittyvän vajaaravitsemuksen ruokavaliohoitoon henkilöille, joilla on huonontunut ruokahalu tai henkilöille, joilla on lisääntynyt energian ja proteiinin tarve tai jotka ovat toipilaita. Täydennysravintovalmisteista saa vaivattomasti lisää energiaa ja ravintoaineita silloin, kun ei voi tai jaksa syödä riittävästi tavallista ruokaa. Tuotteiden avulla elimistölle tärkeiden ravintoaineiden saanti helpottuu, mikä parantaa ruokahalua ja yleisvointia.

Resource 2.0+fibre on täydennysravintovalmiste, josta saa maksimaalisesti energiaa minimaalisesta määrästä (2 kcal/ml). Se on ravitsemuksellisesti täysipainoinen ja runsasenerginen, johon on lisätty proteiinia ja liukoista kuitua.

Resource SeniorActiv on runsasproteiininen täydennysravintojuoma, joka on suunniteltu erityisesti ikääntyneiden ravinnontarpeisiin, mm. lisäämällä kalsiumia ja D-vitamiinia.

Resource® Ultra on tiivistetyssä muodossa oleva ravintojuoma, jossa on korkea proteiini- ja energiasisältö. Tuote sopii hyvin esimerkiksi monisairaille ja keuhkoahtaumataudin, lonkkamurtuman ja haavojen paranemisen sekä vähentyneen lihasmassan yhteydessä. Juomaa voidaan myös käyttää nesterajoituksen yhteydessä.

Sakeuttajan avulla helpotusta nielemisvaikeuksiin

Nielemisongelmien eli dysfagian yhteydessä juoman tai ruuan sakeuttaminen voi olla tarpeen nielemisen helpottamiseksi. Sakeutettua ruokaa ja juomaa on turvallisempaa niellä, sillä se vähentää henkitorveen joutumisen riskiä. Sakeuttamisaineet on valmistettu erilaisista jauhoista ja tärkkelyksistä eivätkä ne muuta ruuan ulkonäköä eivätkä vaikuta ruuan tai juoman tuoksuun tai makuun. Esimerkiksi ThickenUp Clear on sakeuttamisjauhe, joka vaikuttaa välittömästi, ei muuta nesteen väriä eikä sakeudu enempää myöhemmin. Jauhetta voidaan käyttää sekä yli 3-vuotiaille lapsille että aikuisille, joilla on esim. pureskelu- ja nielemisvaikeuksia tai nielemiseen vaikuttava sairas kuten aivohalvaus, Parkinsonin tauti, MS-tauti tai ALS.

Yli 65-vuotiaiden ravitsemustilaa voidaan arvioida tarkemmin käyttämällä siihen kehitettyjä välineitä, kuten MNA-testiä (Mini Nutritional Assessment).

https://www.mna-elderly.com/forms/MNA_finnish.pdf

Lue myös artikkeli ikääntyneen hampaiden ja suun terveys

 

© Helena Jalonen, apteekkari

bonusjarjestelma

Lue koko viesti
1 - 10 / 92 tuloksesta