Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Apteekkarin neuvot

helena_jalonen

Apteekkarimme Helena Jalonen on valmistunut proviisoriksi vuonna 2002 Kuopion yliopistosta. Hän on toiminut päätoimisesti proviisorina apteekissa yli 15 vuoden ajan ja lisäksi usean vuoden ajan lääketeollisuudessa sivutoimisesti. Hän on suorittanut proviisorintyöuransa aikana yrittäjyyteen liittyviä tutkintoja sekä toiminut erilaisissa asiantuntija- ja luottamustoimissa. Helena on pitänyt lukuisia esitelmiä ja luentoja työuransa aikana sekä kirjoittanut kymmeniä lehtiartikkeleita ja lisäksi alan oppikirjan. Bonusapteekin apteekkarina Helena on toiminut marraskuusta 2017 alkaen.


1 - 10 / 105 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Hammaskiven ehkäisy

BLOGI_hammaskivi

Hammaskiveä muodostuu, kun suun bakteerit kertyvät hampaan pinnalle. Kun plakkikerros on riittävän kauan hampaan pinnalla, siihen saostuu mineraaleja eli hammaskivi on tavallaan kivettynyttä plakkia. Hammaskivi tekee hampaan pinnasta karhean, johon bakteerit kiinnittyvät helpommin ja hammaskiveä kertyy yhä enemmän. Hammaskivi näkyy hampaan pinnalla kellertävänä kerroksena. Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi syljen koostumus. Nopeimmillaan hammaskiveä voi syntyä parissa viikossa, suurin osa hammaskiven muodostumisesta tapahtuu kuitenkin kuukausien tai vuosien mittaan. Yleisimpiä paikkoja, joihin hammaskiveä muodostuu, ovat alaetuhampaiden sisäpinnat ja yläposkihampaiden huulen puoleiset pinnat.

Hammaskiveä voi muodostua myös ientaskuun, josta sitä on vaikea havaita. Varsinkin ientaskussa oleva plakki voi aiheuttaa kroonisen ientulehduksen. Se myös altistaa hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin puhkeamiselle. Hammaskiven muodostumista voi estää harjaamalla hampaat säännöllisesti ja puhdistamalla hammasvälit joko hammasväliharjoilla, harjatikuilla tai hammaslangalla. Plackers-hammaslankaimilla on helppo langata myös takahampaat. Lankain on monikäyttöinen, sillä siinä on myös hammastikku.

Pese hampaat mieluiten sähköhammasharjalla kaksi kertaa päivässä ja vaihda harjapää ainakin kolmen kuukauden välein. Jos hampaita harjatessa ikenestä tulee verta, puhdista ienrajat tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys alueella vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu. Jos sinulla on voimakas taipumus hammaskiven muodostumiseen, käytä erityisiä hammaskiven muodostumista estäviä hammastahnoja kuten Meridol, GUM ActiVital tai GUM Paroex 0,06%, joka lisäksi ehkäisee ienongelmia. Hammaskivi kannattaa poistattaa säännöllisesti suuhygienistillä, jos sitä muodostuu runsaasti ennaltaehkäisystä huolimatta.

Lue lisää hammasharjoista täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kissan lääkekaappi

BLOGI_kissan_laakekaappi

Kissat ovat tärkeitä perheenjäseniä ja myös heille on hyvä pitää kodin lääkekaapissa muutamia tuotteita varalta.

Eläinten kuumemittari on hyvä olla lääkekaapissa kissan kuumeen mittaamista varten. Kissan normaalilämpö on noin 38–39 astetta. Jos kissan kirsu on kuuma, voi kuumeen mitata peräsuolesta. Muista liukastaa mittari ennen mittaamista esimerkiksi perusvoiteella. Digitaalinen eläimille suunniteltu kuumemittari, joka mittaa kuumeen kymmenessä sekunnissa, on kissalle mukavin.

Pidä punkkipihdit lähettyvillä päivittäistä punkkitarkastusta varten, jos kissa ulkoilee vapaasti. Punkkikausi kestää keväästä loppusyksyyn.

Lääkekaapissa on hyvä olla sopivia sidetarpeita kissalle esimerkiksi joustavaa sideharsoa, sidetaitoksia ja desinfiointiaine, joka ei kirvele. 

Hammaspesua on hyvä opetella pennusta asti ja mitä parempi hammashoito, sitä terveempänä kissan suu pysyy. Kissoille on olemassa omat hyvältä maistuvat hammastahnat ja sopivan kokoiset hammasharjat.

Käytä kynsien leikkaamiseen aina vain kissoille tarkoitettuja kynsisaksia.

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla myös matolääke sisäloishäätöön. 

Korvanpuhdistusainetta käytetään vasta kun korvissa näkyy putsattavaa. 

Kissanmallas helpottaa kissan ummetusta ja karvapallojen kulkua suolistossa. Maitohappobakteerivalmisteet ja rehulisät helpottavat kissan lieviä vatsavaivoja, kuten ripulia. Nutrisal on veteen sekoitettava elektrolyyttijauhe, jolla voi kissaa nesteyttää mm. pahan ripulin iskiessä. Jos kissa ei syö kunnolla, on hyvä olla kotona valmiina Nutri-Plus -geeliä, josta kissa saa tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Vitamax-vitamiinilisää voi antaa silloin, kun kissa ei saa tarvitsemiaan vitamiineja ruoasta, esim. jos se ei syö täysruokaa. Vitamiinilisää on hyvä käyttää myös sairauksien tukihoitona.

Myös kissalle sopiva shampoo voi olla tarpeen. Erilaisista iho-ongelmista kärsiville kissoille on olemassa shampoita, joista löytyy jokaiseen vaivaan oma valmisteensa.

Löydät kissalle tarkoitetut valmisteet täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Auringonpolttama

BLOGI_auringonpolttama

Auringon polttama iho on yksi ihon palovammatyypeistä. Peitä palanut iho heti vaatteilla, kun huomaat sen punoittavan tai aristavan. Tyypillinen auringonpolttama aiheuttaa ihon aristusta ja voimakasta punoitusta, ja on pahimmillaan noin 12 tunnin päästä. Punoitus kestää muutaman päivän ajan, ja palanut ihoalue kesii pois 1-2 viikon kuluessa. Auringonpolttaman jälkeen on hyvä pysytellä varjossa, koska vaurioitunut iho on erittäin herkkä palamaan uudelleen. 

Jos iho palaa pahasti, voi iholle tulla palovammarakkuloita. Syvissä palovammoissa vauriot ulottuvat ihokerrosten läpi ja rakkulat ovat syvempiä. Auringonpolttamassa ensiapu on kuten muissakin palovammoissa: palanutta kohtaa suihkutellaan viileällä vedellä noin 20 minuutin ajan. Suun kautta otettavat kipulääkkeet kuten parasetamoli tai tulehduskipulääkkeet auttavat kipuun ja hydrokortisonivoiteet lievittävät ihon tulehdusreaktiota. Voidetta käytetään 2-3 kertaa päivässä muutaman päivän ajan, kunnes oireet helpottavat. Lisäksi on hyvä käyttää erittäin kosteuttavaa after-sun -voidetta useita kertoja päivässä, joka levitetään iholle hydrokortisonivoiteen jälkeen.

After sun -voiteet kosteuttavat tehokkaasti ja sisältävät auringossa rasittunutta ihoa rauhoittavia aineita. Käytä kosteuttavaa voidetta tai geeliä auringossa oleilun jälkeen silloinkin, kun et ole palanut, sillä after sun -tuotteet kosteuttavat ja rauhoittavat ihoa aurinkopäivän jälkeen.

After-sun -tuotteet löydät täältä.

Tehokosteuta ja suojaa ihoa niin kauan, kunnes iho on palautunut täysin normaaliksi. Vahingoittunut iho voi tulehtua helpommin kuin normaalisti, joten irtoavaa ihoa ei kannata nyppiä. Ihon suojamuuri on tärkeää saada palautettua normaaliksi. Suojaa iho jatkossa korkeasuojakertoimisella aurinkosuojatuotteella huolellisemmin.

 

Milloin lääkäriin?

Käy lääkärissä, jos palanut alue on hyvin laaja, iho on erittäin kipeä, selvästi turvonnut, vesikelloilla tai palamiseen liittyy päänsärkyä, pahoinvointia tai kuumetta. Pienen lapsen palanutta ihoa kannattaa käydä näyttämässä lääkärille tavallista herkemmin.

 

Apteekkarin vinkit aurinkoiseen päivään

  • Levitä aurinkosuojatuotetta 30 minuuttia ennen auringolle altistumista.
  • Ihotyyppisi määrittelee ajan, jonka voit oleskella auringossa.
  • Lisää auringonsuojatuotetta usein ja runsaasti, erityisesti uinnin jälkeen.
  • Korkeakaan suojakerroin ei takaa täydellistä suojaa UV-säteitä vastaan.
  • Pysy varjossa klo 11-15 välisenä aikana.
  • Moninkertainenkaan aurinkovoiteen lisäys ei tarkoita, että voisit oleskella auringossa pidempään.
  • Käytä hattua, aurinkolaseja ja sopivaa vaatetusta.
  • Suojaa vauvat ja lapset vaatetuksella ja korkeakertoimisilla auringonsuojatuotteilla.
  • Auringossa oleilun jälkeen on tärkeää pestä aurinkosuojatuotteet pois iholta riittävän hellävaraisella tuotteella.
  • Iho kaipaa kosteutta myös kesäaikaan ja varsinkin auringonoton jälkeen. Kosteuta vartalon ihoa vähintään kerran päivässä ja kasvojen iho aamuin illoin.
  • Ohuella silmänympärysiholla näkyvät ennenaikaisen ikääntymisen merkit helposti. Huomioi, että käyttämäsi aurinkosuojatuote sopii myös silmänympärysiholle ja käytä aurinkolaseja.
  • Laita after sun -tuote hetkeksi jääkaappiin ennen levittämistä, jolloin se viilentää ja rauhoittaa ihoa.
  • Ylläpidä päivettynyttä ihoa kuorimalla vartalon iho kerran viikossa.

 

Lue aurinkosuojatuotteista lisää täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Korvakäytävän tulehdus

BLOGI_korvakaytavantulehdus

Korvakäytävän tulehdus on korvakäytävän ihon tulehdus. Korvan kaivelu, kuuma ja kostea ilma sekä uiminen voivat ärsyttää korvakäytävää ja aiheuttaa akuutin bakteeritulehduksen. Myös kuulokkeiden, kuulolaitteiden, korvatulppien ja nappikuulokkeiden käyttö tukkii korvakäytävän ja tekee siitä suljetun, kostean ympäristön, jossa bakteerit ja sienet viihtyvät. Korvakäytävän akuutti tulehdus oireilee tyypillisesti kipuna. Akuuttia korvakäytävätulehdusta hoidetaan huuhtelemalla ja korvaan tiputettavilla reseptilääkevalmisteilla. Kipua lievittämään voi käyttää tulehduskipulääkettä ja/tai parasetamolia. 

Krooninen korvakäytävän tulehdus ilmenee usein lisääntyvänä kutinana ja hilseilynä. Krooninen korvakäytävätulehdus johtuu yleensä ihovauriosta, joka liittyy esimerkiksi allergiseen ihottumaan tai psoriaasiin eikä se ole bakteerin aiheuttama. 

 

Korvavalmisteiden annostelu

Juuri ennen korvatippojen annostelemista, lämmitä tippapullo kädenlämpöiseksi, sillä kylmä neste voi aiheuttaa huimausta. Annostele tipat hoidettavaan korvakäytävään mielellään makuulla kylkiasennossa hoidettava korva ylöspäin. Tiputuksen hetkellä korvalehden etunipukkaa kannattaa vetää taakse- ja ylöspäin, jolloin korvakäytävä oikenee. Tiputuksen jälkeen korvalehteä liikutellaan edestakaisin. Pysy korvatippojen laittamisen jälkeen kylkiasennossa noin 5 minuutin ajan. Lue aina tuotteen käyttöohjeesta tarkka annosteluohje.

Korvasuihkeesta tulee ensimmäisellä käyttökerralla suihkaista annoksia 3-5 kertaa esimerkiksi nenäliinaan tasaisen suihkeen aikaansaamiseksi. Vedä korvan yläosaa kevyesti ylös- ja taaksepäin. Pidä pullo pystyasennossa ja aseta suuttimen kärki korvakäytävän suulle. Sumuta korvaan ohjeen mukainen annos suihketta. Kallista päätä niin, että aine valuu korvakäytävään. Vedä korvanipukkaa kevyesti ylös ja alas pyörittävällä liikkeellä muutaman kerran. Pyyhi ylimääräinen neste. Lue aina tuotteen käyttöohjeesta tarkka annosteluohje.

 

Korvakäytävätulehduksen ennaltaehkäisy

Korvaa ei saa kaivella millään välineellä. Veden ja kosteuden pääsyä korvakäytävään on hyvä pyrkiä välttämään, jos kärsii toistuvista uimiseen liittyvistä korvakäytävätulehduksista. Uidessa voi käyttää korvatulppia. Saunomisen, kylpemisen ja uinnin jälkeen korvat on hyvä kuivata pyyhkeellä varovasti. Korvakäytävän kuivaamiseen voi käyttää hiustenkuivaajaa matalimmalla lämpötilalla riittävän etäisyyden päästä. 

Kroonisen korvakäytävän tulehduksen hoitoon voidaan käyttää itsehoitolääketippoja, jossa on boorihappoa ja alkoholia. Otinova on ei-lääkkeellinen tuote, jolla on antibakteerinen, kutinaa ja turvotusta vähentävä vaikutus. Kuivaan korvakäytävään voidaan käyttää myös muita valmisteita, joissa ei ole korvalle myrkyllisiä eli ototoksisia aineita. Ototoksisuus tarkoittaa sisäkorvan vaurioitumista tiettyjen lääkeaineiden tai kemikaalien altistuksen johdosta. Se voi johtaa sisäkorvan aistisolujen tuhoutumiseen ja aiheuttaa siten kuulonaleneman tai tinnituksen. Korviin ei siis kannata käyttää mitä tahansa valmisteita omin päin. Korvaan sopivia kutinaa helpottavia tuotteita ovat esimerkiksi Remo-Wax Oil ja Aurifen. Erittäin kuiville korville voi levittää säilytysaineetonta, vahamaista Ceraderm voidetta, jos ei pidä öljyisistä suihkeista.

Jos koet voimakasta korvakipua tai korvakäytävän pitkiä ja toistuvia oireita, ota yhteyttä lääkäriin.

Lue korvavahan irrottamisesta ja ehkäisemisestä täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lemmikin korvat

BLOGI_lemmikin_korvat

Kissan ja koiran korvat tuottavat normaalisti korvavahaa. Jos korvan oma puhdistusmekanismi ei toimi ja vaha tukkii korvakäytävää, bakteerit ja hiivasienet voivat lisääntyä, mikä usein johtaa tulehdukseen ja eritteen muodostumiseen, joka ärsyttää, kutisee ja voi johtaa jopa lemmikin kuulon heikkenemiseen. Ulkokorvan tulehdus onkin hyvin yleinen lemmikkien vaiva. Korvatulehduksen taustalla voi olla myös useita muitakin syitä: vieras esine kuten irtokarva tai heinänkorsi, loiset kuten korvapunkit tai allergiat. Myös korvan rakenne voi lisätä alttiutta saada korvatulehdus. Jotkin perussairaudet saattavat altistaa korvatulehduksille, toisaalta niitä voivat aiheuttaa myös ympäristötekijät. Esimerkiksi uimarikoiralla korviin jäävä kosteus voi altistaa korvakäytävän tulehdukselle.

Korvatulehduksesta kärsivä lemmikki ravistaa säännöllisesti päätään ja raapii korviaan. Korvakäytävä voi punoittaa ja olla turvonnut. Vetinen erite ja epämiellyttävä haju ovat selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole korvassa kunnossa. Jos epäilet lemmikilläsi korvakäytävän tulehdusta, mutta korvat eivät ole erityisen kipeät, voi vaivaa yrittää hoitaa puhdistamalla korvia päivittäin korvanpuhdisteella. Epi-Otic on hellävarainen puhdistaja, jota voidaan käyttää säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Vetramil Auris -tuotteen sisältämä korkeaentsyyminen hunaja puhdistaa ja suojaa ihoa. Se liuottaa korvavahaa tehokkaasti öljymäisen koostumuksensa ansiosta. Korviin muodostunutta pahaa hajua neutralisoi tehokkaasti Virbac Ear Clean.

 

Korvien puhdistus

Korvien puhdistus on tärkeä osa korvatulehduksen hoitoa. Korvien puhdistus kannattaa tehdä esimerkiksi kylpyhuonessa. Korvahuuhdetta kaadetaan korvakäytävä täyteen eli kunnes sitä alkaa valua ulos. Hiero korvaa sen juuresta, jotta saat aineen leviämään hyvin. Tämä on tärkeää, sillä se edesauttaa korvapuhdisteen leviämistä kaikkialle korvakäytävään. Jos korvapuhdistetta laitetaan vain ulompaan osaan korvakäytävää eikä korvakäytävän alaosaa hierota, aine ei puhdista korvakäytävää kunnolla. Lopuksi voit kuivata korvalehteä vanutupolla, mutta älä koskaan käytä vanupuikkoa korvakäytävän puhdistukseen.

 

Lemmikin korvatulehduksen ennaltaehkäiseminen

Lemmikin korvaongelmia voi myös ennaltaehkäistä: korvien säännölliseen puhdistukseen tarkoitettu sopiva hoitotuote ei ainoastaan poista likaa vaan myös kuivattaa korvakäytävän. Ota tavaksi tarkistaa lemmikkisi korvat joka viikko: terveet korvat ovat puhtaat ja kuivat. Pieni määrä vaaleanruskeaa korvavahaa kuuluu olla korvassa, mutta korva ei saa haista pahalta. Käytä korvanpuhdistetta vasta, kun havaitset korvissa jotain puhdistettavaa. Korvan puhdistus ja kuivattaminen korvahuuhteella muutaman kerran viikossa voi auttaa normalisoimaan korvan olosuhteita. Korvien puhdistus ja riittävä ”tuuletus” on erityisen tärkeää koirille, joilla on pitkät ja roikkuvat korvat.

 

Milloin eläinlääkäriin?

Jos lemmikin oireet eivät helpota muutamassa päivässä puhdistuksesta huolimatta tai jos korvat ovat niin kipeät, ettei lemmikkisi anna kunnolla puhdistaa niitä, on syytä varata aika eläinlääkärin vastaanotolta. Jos lemmikillä on toistuvia korvatulehduksia, on sitä syytä tutkia tarkemmin ja pyrkiä näin löytämään ongelman taustasyy tai altistava tekijä.

 

Löydät lemmikillesi korvatuotteita täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Helpota stressiä

Blogi_Helpota_stressiae

Stressillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Stressitila syntyy, kun ulkoiset vaatimukset ylittävät henkilön sisäiset resurssit. Stressireaktion voimakkuus riippuu paljon yksilön sietokyvystä. Kaikki stressi ei ole haitallista. Keskeistä on, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa. Määräaikaista stressiä ihminen kestää paljon paremmin. Pitkäaikainen stressi voi olla monin tavoin vaarallista, sillä se voi mm. altistaa monille stressiin liittyville sairauksille. Monet eri tekijät voivat aiheuttaa stressiä. Ne voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia. Stressiä aiheuttavat mm. alituinen kiire, melu, liiallinen vastuu, perheongelmat tai äkilliset elämänmuutokset. Harvinaisia stressin aiheuttajia ovat äkilliset traumaattiset tapahtumat, kuten luonnonkatastrofit, onnettomuudet ja läheisten kuolema. Ne voivat aiheuttaa akuutin tai traumaperäisen stressihäiriön.

 

Stressin oireet

Itse stressikokemus on psykologinen, mutta sen monet vaikutukset yksilöön ovat fyysisiä. Ihmisen oma arvio tilanteesta on ratkaiseva. Stressin fyysisiä oireita voivat olla esimerkiksi päänsärky, huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi, vatsavaivat, tihentynyt virtsaamisen tarve, hikoilu, flunssakierre ja selkävaivat. Stressiin liittyviä tavallisimpia psyykkisiä oireita ovat ärtymys, jännittyneisyys, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat, aggressiot, vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt. Vakavassa stressitilassa riskinä on päihteiden väärinkäyttö ja jopa itsetuhoajatukset. Sosiaalisen elämän alueella stressi voi näkyä mm. perhe- ja parisuhdeongelmina tai eristäytymisenä.

 

Mitä stressille voi tehdä?

Pyrimme pääsemään stressistä eroon joko ratkaisemalla stressiä aiheuttavan tilanteen tai rauhoittelemalla kehon reaktiota jollakin tavalla. Lyhytkestoinen stressitila aiheuttaa joillekin esimerkiksi voimakkaan tarpeen syödä, kun taas toisille stressi aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Stressaantuneena tietoisesta päätöksenteosta vastaavat aivoalueet toimivat heikommin, jolloin toiminta on enemmän opittujen tapojen ja tottumusten varassa. Tärkein asia, joka kannattaa tehdä stressin yllättäessä, on jakaa huolet ja puhua asiasta läheisten ja ystävien kanssa. Yksin murehtiminen ja huolien vatvominen voi olla haitallista. Se altistaa masennukselle ja ahdistukselle ja voi johtaa liialliseen syömiseen ja juomiseen. Oma toiminta kannattaa suunnata muuhun tekemiseen; esimerkiksi musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen ja liikuntaan. Säännöllinen liikunta auttaa sietämään stressiä. Samalla itsetunto ja elämänhallinnan tunne vahvistuvat. Voi myös olla hyödyllistä opetella rentoutustekniikoita, joiden avulla stressaantumisen kokemusta vahvistavia lihasten jännitystiloja voi purkaa.

 

Stressin ennaltaehkäisy

Jos sinulla on tapana vatvoa ja murehtia asioita jatkuvasti, varaa puoli tuntia kerran päivässä ja murehdi huolia silloin keskittyneesti, äläkä tee sinä aikana mitään muuta. Jos huolet alkavat painaa muuna aikana, kirjoita ne ylös ja palaa niihin joka päivä vasta huoliaikana. Voit myös laatia listan kymmenestä asiasta, joiden olet huomannut tekevän sinulle hyvää. Stressitilanteessa voit sitten ottaa niitä käyttöön. Vinkkejä rentouttavista ja helposti toteutettavista rauhoittumistavoista ovat esimerkiksi saunominen, hyräileminen, miellyttäviin muistoihin palaaminen esimerkiksi valokuvien avulla ja venyttely. Rentoutumista voit harjoitella rentoutustekniikoiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi mielikuviin keskittyvät tekniikat. Myös mindfulness, meditaatio tai syvää hengitystä hyödyntävät hengitysharjoitukset voivat auttaa stressin hallinnassa. Tärkeää stressin hallinnassa on myös terveellisten elämäntapojen ja runsaasti ravintoaineita sisältävän tasapainoisen ruokavalion ylläpitäminen. Esimerkiksi B-vitamiinit ja magnesium ovat olennaisia hermoston toiminnalle, ja riittävä nesteen saanti parantaa suorituskykyä. Stressinhallinnan tukena voidaan käyttää myös rohdosvalmisteita kuten Bertils No Stress.

 

Milloin kannattaa mennä lääkäriin?

Usein toistuva tai pitkittynyt stressi voi aiheuttaa vakavia haittoja. On siis aina syytä käydä lääkärillä, jos stressi ei mene ohi tai jos stressioireet pahenevat. 

Uni- ja stressi -kategorian tuotteet löydät täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Jodi

Blogi_Jodi

Jodi on ravintoaine, joka toimii elimistössä kilpirauhashormonien osana. Kilpirauhashormoneja tarvitaan varsinkin keskushermoston normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Jodin puute aikuisilla aiheuttaa kilpirauhasen laajentumista ja struumaa. Lapsilla jodin puute sikiöaikana tai varhaislapsuudessa aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä.

Viime vuosina erilaisten jodioimattomien suolalaatujen, kuten sormisuolan, käyttö on yleistynyt. Jodin puuttuminen tekee erikoissuoloista terveyden kannalta kaksin verroin ongelmallisia: niissä on suolan haitta-aine eli natrium, mutta hyödyllinen aine eli jodi puuttuu. Elintarviketeollisuus ei aina käytä jodioitua suolaa elintarvikkeiden valmistuksessa. Sen vuoksi suolaksi on syytä valita jodia sisältävä suola. Vegaanisen ruokavalion kannalta jodi on ongelmallinen ravintoaine, sillä vegaanisissa elintarvikkeissa sitä ei juurikaan esiinny. Merilevätuotteissa on runsaasti jodia, mutta niitä ei suositella jodin lähteeksi, koska niiden jodipitoisuus vaihtelee ja voi olla jopa haitallisen suuri.

Jodia sisältäviä vegaaniruokavalioon sopivia ravintolisiä on markkinoilla muutamia kuten Vitaali Jodi. Tyypillisimmin valmisteet sisältävät 150 mikrogrammaa jodia, joka vastaa aikuisen päivittäistä jodin tarvetta. Jodin suurin turvallinen päivittäinen saanti aikuisilla on 600 mikrogrammaa.

Lääkejoditabletteja käytetään vain säteilyvaaratilanteissa ja viranomaisten ohjeen mukaan

Vakavassa ydinonnettomuudessa voi ilmaan vapautua radioaktiivista jodia. Vahvat lääkejoditabletit on tarkoitettu ehkäisemään radioaktiivista jodia sisältävän laskeuman vaikutusta. Kymmenen tabletin joditablettipakkaus kannattaa olla varalta kotona ja työpaikalla, sillä joditabletti pitää ottaa välittömästi esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden sattuessa viranomaisen niin kehottaessa.

Radioaktiivinen jodi kulkeutuu hengitysilman mukana keuhkoihin ja kerääntyy kilpirauhaseen, jolloin kilpirauhanen saa suuren säteilyannoksen ja riski sairastua kilpirauhassyöpään tai kilpirauhasen vajaatoimintaan kasvaa. Tätä vastaan voi suojautua ottamalla oikeaan aikaan joditabletin. Varmuuden vuoksi otetusta tabletista ei ole hyötyä ja liiallinen jodin annostus on vaarallista. Aikuisten ja yli 12-vuotiaiden annos on 1 tabletti kerta-annoksena. 3–12-vuotiaiden annos on puoli tablettia kerta-annoksena ja pienemmille lapsille vielä pienemmät annokset painon mukaan.

Tabletin voi pureskella, murskata tai niellä kokonaisena. Tabletit otetaan runsaan nestemäärän kera. Joditabletit ovat erityisen tärkeitä lapsille ja odottaville äideille. Joditablettia ei suositella esimerkiksi silloin, jos on yliherkkä jodille tai on kilpirauhasen toimintahäiriö tai muu kilpirauhassairaus.

Joditabletti kyllästää yli 90 prosenttisesti kilpirauhasen jodilla, jolloin radioaktiivinen jodi ei imeydy siihen vaan poistuu kehosta virtsan mukana. Kerta-annos otetaan heti, kun tieto radioaktiivisen laskeuman uhasta tulee ja viranomainen niin ohjeistaa. Ohjeista kerrotaan radiossa, televisiossa ja internetissä. Jodin ottamisessa ajoitus on olennainen suojaavan vaikutuksen saamisessa. Jos tabletin otto viivästyy 3–4 tuntia, suojavaikutus on enää noin 50 prosenttia. Kerta-annoksen suojavaikutus kestää 1–2 vuorokautta. Jos säteilyvaara uusiutuu tai jatkuu pitkään, viranomaiset kehottavat ottamaan toisen annoksen. Joditabletti suojaa siis vain kilpirauhasta radioaktiiviselta jodilta ja on muun suojautumisen lisäkeino. Tärkeintä on pysyä sisätiloissa viranomaisten niin ohjeistaessa.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Lisätietoja:: Jodix, iodine, jodi
Julkaistu , julkaisija

Lemmikin ripuli ja oksentelu

Blogi_lemmikin_ripuli

Lemmikin oksentelu tai löysä vatsa ei itsessään ole sairaus vaan oire, joka voi johtua esimerkiksi bakteeri- tai virustartunnasta, sisäloisesta, antibioottikuurista, stressistä tai sopimattomasta ruuasta. Lemmikki menettää nopeasti nesteitä oksennuksen ja ripulin mukana. On tärkeä huolehtia, että lemmikki juo riittävästi, joten vettä on oltava jatkuvasti saatavilla. Mikäli lemmikki ei itse juo, anna vettä suuhun varovasti esim. muoviruiskulla. Nesteen perustarve vuorokaudessa on noin puoli desilitraa kiloa kohti, mutta lisäksi on otettava huomioon oksentelun tai ripuloinnin aiheuttama nestemenetys. Tarvittaessa juomaveteen voi lisätä elektrolyyttivalmistetta, joka parantaa veden imeytymistä lemmikin elimistöön.

Hyvinvoivaa ripuloivaa lemmikkiä voi seurata kotona parin päivän ajan. Jos koira ripuloinnin lisäksi oksentaa, pidetään se ilman ruokaa, kunnes se on ollut oksentamatta noin kuusi tuntia. Jos kyseessä on pentu, paastopäivää ei pidetä. Ripuloivan ja oksentelevan lemmikin ruokavaliossa on pääperiaatteena helposti sulavan suolistoystävällisen ruuan antaminen pieninä annoksina useita kertoja päivässä. Ruoan määrää lisätään vähitellen. Suolistoystävällisen ruokaseoksen voi valmistaa itse: lisää keitettyyn riisiin hieman raejuustoa, pakasteseitä tai vähärasvaista keitettyä lihaa kuten kanaa. Voit myös käyttää valmiita erikoisruokia. Kun lemmikki ei ole oksentanut tai ripuloinut kahteen päivään, voidaan em. seokseen tai erikoisruokaan lisätä pieni määrä eläimen omaa ruokaa. Oman ruoan osuutta lisätään vähitellen viikon ajan, kunnes siihen on palattu kokonaan.

Lisärehuvalmisteita ripuliin

AIKA Inupekt Forten sisältämä inuliini on luonnollinen prebiootti, joka ylläpitää suoliston hyötybakteereja. Tuotetta voidaan käyttää jatkuvasti tai 3-4 viikon kuureissa. Ripulin yhteydessä annostelu voidaan kaksinkertaistaa. Inupekt Forte soveltuu käytettäväksi kaikenikäisillä lemmikeillä, myös pennuilla.

AIKA Kaopekt Forte on täydennysrehu koirille ja kissoille akuuttien ruoansulatushäiriöiden yhteydessä. Sen teho perustuu kolmen ainesosan yhdistelmään kaoliiniin, pektiiniin ja oligofruktoosisiirappiin.

AIKA Biobak ja Petguide ovat maitohappobakteereita sisältäviä täydennysrehuja suoliston hyvinvointiin.

Muita ripulin hoitoa tukevia lisärehuvalmisteita ovat mm. Canikur, Promax ja Aptus Attapectin.

Kissanmallas auttaa kissan ruuansulatushäiriöissä

Kissa pesee itseään jatkuvasti nuolemalla. Kissan nuollessa itseään voi vatsaan muodostua karvapalloja, jotka häiritsevät ruoansulatusta. Kissa voi alkaa oksentaa, ripuloida tai saada suolitukoksen. Myös vähän liikkuvat kissat voivat saada suolistotukoksen. Kissanmallas ehkäisee ruoansulatusvaikeuksia ja auttaa karvapallojen kulkua elimistössä. Se tukee myös kissan ruokahalua, joten sitä voidaan antaa myös kissoille, jotka ovat syystä tai toisesta menettäneet ruokahalunsa.

Milloin eläinlääkäriin?

Jos lemmikki vaikuttaa vatsaoireesta huolimatta pirteältä ja juo tarpeeksi, sitä voidaan hoitaa kotona muutaman päivän ajan. Mikäli lemmikki alkaa oireilla uudelleen tai oireet eivät helpota ollenkaan parissa kolmessa päivässä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin. Tilanteissa, joissa lemmikin yleiskunto heikkenee selvästi, se oksentaa myös veden tai oksennus muuttuu veriseksi, on heti otettava yhteyttä eläinlääkäriin. Myös pienten pentujen kohdalla on hyvä kääntyä herkästi eläinlääkärin puoleen.

Lue lemmikkien vitamiineista täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lasten vitamiinien tarve

Blogi_lasten_ravintolisat

Yleensä monipuolinen ruokavalio takaa lasten vitamiinien ja hivenaineiden riittävän saannin D-vitamiinia lukuun ottamatta. Poikkeuksena ovat lapset, joilla on ruokarajoituksia esimerkiksi allergioiden vuoksi. Silloin lapsella voi olla lisätarve esimerkiksi omega-3-rasvahapoille tai sinkille. Lisäksi kasvuvaiheessa olevat lapset ja nuoret tarvitsevat kalsiumia luuston kehittymiseen, joten kasvupyrähdyksen aikana riittävästä kalkin saannista tulisi huolehtia. Kasvuikäiset lapset ja nuoret voivat myös tarvita rautaa kasvun ja kehityksen ylläpitämiseen. 

D-vitamiini
Valtaosalla suomalaisista D-vitamiinin saanti on riittämätöntä. D-vitamiinia suositellaan annettavaksi alle 2-vuotiaille lapsille 10 mikrogrammaa joka päivä ympäri vuoden. Vauvoille D-vitamiini annetaan tippoina, mutta purtavia tabletteja voi antaa heti kun lapsi niitä osaa imeskellä turvallisesti. 2-17-vuotiaille suositellaan 7,5 mikrogrammaa ympäri vuoden ruoasta saatavan D-vitamiinin lisäksi.

D-vitamiini on suurina annoksina myrkyllinen, joten sille on asetettu myös turvallisen saannin ylärajat. Alle 1-vuotiailla se on 25 mikrogrammaa, 1-11-vuotiailla 50 mikrogrammaa ja sitä vanhemmilla 100 mikrogrammaa vuorokaudessa. D-vitamiinin yliannostus on kuitenkin erittäin harvinaista, joten ruoasta, auringosta ja ravintolisistä saatu D-vitamiinin yhteismäärä on turvallinen, kun silloin tällöin laskee ja arvioi, ettei yläraja ylity jatkuvasti.

Lue lisää D-vitamiinista täältä.

Kalsium
Kalsiumilla on monia tehtäviä elimistössä. Sitä tarvitaan muun muassa luun rakennusaineena. Lihakset tarvitsevat kalsiumia supistuakseen. Riittävä kalsiumin saanti on erityisen tärkeää lapsilla ja nuorilla, jolloin luiden kasvu on voimakasta. Kalsiumia tulisi saada 800 mg vuorokaudessa. Ensisijaiseksi kalsiuminlähteeksi suositellaan ravintoa mutta, jos tämä ei ole mahdollista, tarvitaan kalsiumlisää.

Lue lisää kalsiumista täältä.

Rauta
Erityisen tärkeä vaihe lapsen kasvussa on 11–14 vuoden ikä, jolloin rautaa tarvitaan lihasmassan kasvuun ja verimäärän lisääntymiseen. Rauta on olennainen rakennusaine myös lihassolujen myoglobiinin muodostuksessa. Myoglobiini on lihassolujen happea välittävä aine, joten kovaa kestävyysliikuntaa harrastavat naiset sekä kasvuiässä olevat ja runsasta liikuntaa harrastavat nuoret naiset ja miehet saattavat tarvita ajoittaista rautalääkitystä.

Lue lisää raudasta täältä.

Sinkki
Lapsilla ja nuorilla sinkin saantisuositus vaihtelee iän mukaan. Sinkin tarve lisääntyy erityisesti voimakkaan pituuskasvun aikana. Sinkin puutoksen suhteen yksi riskiryhmä on hyvin kasvivoittoisesti syövät nuoret, sillä viljassa sinkki on huonommin imeytyvässä muodossa kuin lihassa. Lisäksi muut hivenaineet kuten rauta, kalkki ja magnesium sekä kasvisten fytaatit vähentävät ravinnon sinkin imeytymistä ja biologista hyväksikäyttöä.

Lue lisää sinkistä täältä.

Omega-3-rasvahapot
Ravitsemussuosituksen mukaan omega-3-rasvahappoja tulisi saada vähintään yksi prosentti kokonaisenergiasta. Tämä tarkoittaa keskimääräisessä 2000 kilokalorin ruokavaliossa 2200 mg omega-3-rasvahappoja päivittäin. Mikäli ruokavaliossa ei ole muita omega- 3-rasvahappojen lähteitä, ihmisen pitäisi syödä joka päivä vähintään 150 g suuruinen annos lohta tai muuta rasvaista kalaa. Jos tämä ei ole mahdollista, sekä aikuisten että lasten tulisi käyttää säännöllisesti kala- tai kalanmaksaöljyvalmisteita täydentämään ruokavaliota.

Lue lisää omega-3-rasvahapoista täältä.

 

Löydät lasten monivitamiinit ja omega-3-rasvahappovalmisteet täältä.


© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Lisätietoja:: lapset, nuoret, vauvat, vitamiinit
Julkaistu , julkaisija

K-vitamiini

BLOGI_K2_vitamiini

K-vitamiineja on useita ja kahta niistä esiintyy luonnossa sellaisinaan. Kasviksissa K-vitamiini esiintyy fyllokinonina (K1-vitamiini). K2-vitamiineista eli menakinoneista tärkeimmät ovat eläinkunnassa esiintyvä menakinoni MK4 ja käymisen kautta valmistettu menakinoni MK7. Osa ihmisen suolistobakteereista pystyy tuottamaan menakinonia. Vastasyntyneen suolistossa ei ole mikrobeja, joten ensimmäisinä elinpäivinään lapsi ei saa tätä kautta K-vitamiinia. Vastasyntyneille annetaan sen vuoksi K-vitamiinipistos, joka suojaa sisäisiltä verenvuodoilta.

Aiemmin pelkästään veren hyytymiseen vaikuttavana tekijänä pidetty rasvaliukoinen K-vitamiini on tärkeässä roolissa monessa muussakin elimistön tapahtumassa. K-vitamiini aktivoi useita proteiineja kehon eri osissa mm. munuaisissa, veressä ja luukudoksessa. K-vitamiini mm. aktivoi osteokalsiini-proteiinia, jota tarvitaan kalsiumin sitoutumisessa luurakenteeseen. Koska K-vitamiini toimii läheisessä yhteistyössä D-vitamiinin kanssa, osaan kalsiumvalmisteita on tästä syystä lisätty K- ja D-vitamiinia. Tällaisia valmisteita ovat esimerkiksi Minisun Kalsium+D+K2 ja Super Kalsium Plus.

Osteokalsiinilla on myös vaikutusta siihen, ettei kalsium varastoidu valtimoiden seinämiin. Se siis pitää kalkin poissa sieltä, missä sen ei kuulu olla ja ohjaa sen sinne, missä sitä tarvitaan. K-vitamiinin tärkeimpiä tehtäviä elimistössä onkin tästä tasapainosta huolehtiminen.

 

Jatkuva saanti on tärkeää

K-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, mutta se on kuitenkin siitä poikkeuksellinen, ettei elimistö varastoi sitä kovin pitkään. Siksi K-vitamiinia tulisi saada ravinnosta jatkuvasti. K-vitamiinin saannin voi yleensä varmistaa monipuolisella ravinnolla, joka sisältää runsaasti tummanvihreitä kasviksia kuten pinaattia, lehti- tai parsakaalia ja tummanvihreää salaattia. Rasvaliukoisuudesta johtuen imeytymistä kannattaa parantaa nauttimalla kasvisten kanssa jotain rasvapitoista ruokaa.

K-vitamiinin puutos on harvinaista. Lähinnä puutosta voi esiintyä suolistoperäisten imeytymishäiriöiden yhteydessä. K-vitamiinin puute lisää tutkimuksien mukaan valtimoiden kalkkeutumista, kun kalsiumin imeytyminen oikeaan paikkaan eli luustoon hankaloituu. K-vitamiinin puutoksen oireita voivat olla verenvuodot, haavojen hidas paraneminen, mustelmat ja mustelmaherkkyys.

Varfariinilääkitys vähentää veren hyytymistä estämällä tiettyjen K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden muodostumista elimistössä. Siksi ravinnon K-vitamiinipitoisuuteen kiinnitetään yleensä hoidon aikana huomiota. Aikaisemmin moni vältteli K-vitamiinipitoista ruokavaliota, mutta nykyään suositus on päinvastainen: mitä runsaampaa K-vitamiinin saanti ravinnosta on, sitä vähemmän K-vitamiinin saannin vaihtelut vaikuttavat verenohennuslääkkeen annosteluun. Liian tiukka ruokavalio voi johtaa kovin vähäiseen K-vitamiinin saantiin ja edelleen herkästi heitteleviin INR-arvoihin. On tarkoituksenmukaisempaa sovittaa verenohennuslääkkeen annos ruokavalioon eikä toisin päin.

 

Onko K-vitamiinilisälle tarvetta?

K-vitamiinille ei ole Suomessa annettu saantisuosituksia, eikä sen saannille myöskään ole annettu suositeltua ylärajaa. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan suomalaisten keskimääräinen K-vitamiinin saanti oli miehillä 115 mikrogrammaa ja naisilla 110 mikrogrammaa päivässä. K-vitamiinin riittävällä saannilla on merkitystä ainakin heikosti ravinteita saavien ja ikääntyneiden luustolle sekä munuaispotilaille ja diabeetikoille.

Tutustu K-vitamiinivalmisteisiimme täällä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
1 - 10 / 105 tuloksesta