Näytä nykyinen sisältö RSS-syötteenä

Apteekkarin neuvot

helena_jalonen

Apteekkarimme Helena Jalonen on valmistunut proviisoriksi vuonna 2002 Kuopion yliopistosta. Hän on toiminut päätoimisesti proviisorina apteekissa yli 15 vuoden ajan ja lisäksi usean vuoden ajan lääketeollisuudessa sivutoimisesti. Hän on suorittanut proviisorintyöuransa aikana yrittäjyyteen liittyviä tutkintoja sekä toiminut erilaisissa asiantuntija- ja luottamustoimissa. Helena on pitänyt lukuisia esitelmiä ja luentoja työuransa aikana sekä kirjoittanut kymmeniä lehtiartikkeleita ja lisäksi alan oppikirjan. Bonusapteekin apteekkarina Helena on toiminut marraskuusta 2017 alkaen.


1 - 10 / 108 tuloksesta
Julkaistu , julkaisija

Silmänpohjan rappeuma

BLOGI_silmaenpohjarappeuma

Silmänpohjan eli verkkokalvon ikärappeuma on tarkan näkemisen alueelle kohdistuva sairaus. Tarkan näkemisen alue on nimeltään makula, ja taudista käytetään myös nimitystä makuladegeneraatio. Ikärappeuma on ikääntyneillä yleisin näköä vakavasti heikentävistä sairauksista. Suomessa on yli 100 000 ikärappeumaa sairastavaa. Ikärappeuman esiastemuutoksia ilmenee 10-15 prosentilla kaikista yli 55-vuotiaista. Yli 75-vuotiailla muutoksia löytyy 35-50 prosentilla. Sairauden esiaste on usein täysin oireeton.

Ikärappeumassa silmän valoa aistivan osan, verkkokalvon, rakenne vaurioituu. Verkkokalvon alla oleva tukisolukerros muuttuu sidekudokseksi ja verkkokalvon toiminta hiipuu niin, ettei näkökentän normaalisti tarkalla keskialueella enää yksinkertaisesti näe. Sairaus esiintyy molemmissa silmissä, mutta näkövaurio voi olla eriasteinen silmien välillä. Viivojen vääristyminen ja näön tarkkuuden aleneminen sekä erilaiset lähinäön ja kaukonäön häiriöt ovat tyypillisiä ikärappeuman oireita. Lukiessa osa kirjaimista saattaa kadota ja viivat vääristyä esimerkiksi lipputangon kaltaiset viivat ovat mutkalla. Tuttujen ihmisten tunnistaminen voi käydä vaikeaksi näön osittaisen menettämisen seurauksena. Ikärappeumassa värinäkö voi heikentyä, ja usein keskeisessä näkökentässä on harmaa varjostuma. Silmänpohjan ikärappeuma ei koskaan johda täydelliseen sokeuteen, joten vähintään silmien reunaosien näkökyky säilyy ja liikkuminen sen turvin on mahdollista. Silmänpohjan ikärappeuma vaikeuttaa kuitenkin ajonäköä, ja molempien silmien pitkälle edennyt rappeuma voi johtaa ajokortin menettämiseen.

 

Voiko ruokavaliolla edistää näön pysymistä normaalina?

Silmänpohjan ikärappeumalle altistavat mm. perinnölliset tekijät. Pitämällä hyvää huolta kehosta ja siten myös silmistä voi parantaa mahdollisuuksia pitää silmät terveinä myös vanhempana. Ultraviolettisäteet voivat vahingoittaa silmiä samoin kuin sininen valo. Tämän välttämiseksi auringossa on hyvä käyttää laadukkaita aurinkolaseja, leveäreunaista hattua tai lippalakkia. Tupakoivilla tupakoinnin lopettaminen on tärkeä ennaltaehkäisevä tekijä. Tupakointi lisää riskiä sairastua ja mikäli toisessa silmässä on havaittu rappeumamuutoksia, on tupakoinnin lopettaminen ensiarvoisen tärkeää. Ylipainon välttäminen, sydän- ja verisuonisairauksien hyvä hoito sekä terveellinen, runsaasti vihanneksia, kasveja ja marjoja sisältävä ruokavalio ovat hyviä keinoja sairausriskin vähentämiseksi. Tämänhetkisen tiedon mukaan C- ja E-vitamiini sekä beetakaroteeni, luteiini, sinkki ja omega-3 -rasvahappopitoinen ruokavalio voi vähentää sairastumisen riskiä 40 prosenttia. Silmien hyvinvointiin tarkoitetut ravintolisät eivät voi korvata monipuolista ruokavaliota, mutta niiden avulla voi täydentää ravitsemusta. Löydät silmien hyvinvointiin tarkoitetut ravintolisät täältä

Ikärappeuma voidaan todeta silmälääkärin suorittaman silmänpohjan tutkimisen avulla. Säännölliset silmälääkärin tarkistukset ikääntymisen myötä ovat aiheellisia erityisesti, jos lähisukulaisilla on esiintynyt ikärappeumaa.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hampaiden ja suun hoito

BLOGI_suun_ja_hampaiden_hoito
Suun terveydellä on yhteys muuhun terveyteen. Suun tulehdukset saattavat pahentaa monia yleissairauksia kuten diabetesta, astmaa ja reumaa. Hampaiden pinnalle kertyvä bakteeripeite eli plakki aiheuttaa ientulehdusta ja parodontiittia eli hampaiden kiinnityskudossairautta sekä yhdessä sokerin kanssa hampaiden reikiintymistä. Plakki voi kovettua hammaskiveksi, joka edetessään ikenen alle tuhoaa hampaiden kiinnitystä.

Harjaa hampaat kaksi kertaa päivässä 

Harjaa hampaat säännöllisesti aamuin illoin fluorihammastahnaa käyttäen. Tavallisimmissa aikuisten hammastahnoissa fluoridipitoisuus on yleensä noin 1 500 ppm. Kulunut hammasharja ei poista plakkia yhtä tehokkaasti kuin uusi harja, ja sen harjakset voivat vahingoittaa ikeniä. Lisäksi harjaan kertyy vähitellen erilaisia mikrobeja. Hammasharja tulisikin vaihtaa noin kolmen kuukauden välein eli ennen kuin harjakset alkavat harottaa. Hyvä hammasharja on pehmeä, sopivan kokoinen ja sen varsi sopii hyvin käteen. Riittävän pienikokoisella harjalla pystyy puhdistamaan ahtaatkin kohdat. Tutkimusten mukaan sähköhammasharjalla saadaan parempi puhdistustulos kuin tavallisella harjalla. Hampaiden puhdistus on tekninen suoritus, siinä ei tarvita voimaa. Kovalla hammasharjalla ja liiallisella voimalla vahingoitat ikeniä ja hampaita.
Harjaa järjestelmällisesti kaikki hampaat ienrajaa myötäillen. Aloita takahampaista ja kallista hammasharjaa niin, että harjasten päät puhdistavat ienrajan, sekä posken että kielen puolelta. Hampaiden sivupinnoilla harjan tulee olla vinossa kulmassa ienreunaa vasten, jolloin se koskettaa sekä hampaita että ikeniä. Ienreuna on tärkein puhdistettava kohta. Harjaa etuhampaat, kielen puolelta harjattaessa käännä harja vähän pystyyn. Harjaa myös purupinnat. Huolellinen harjaus kestää noin 2 minuuttia. Älä paina kovaa vaan liikuta harjaa nykyttäen eteen ja taakse. Sähköhammasharjaa käyttäessä älä nykytä.
Harjauksen päätteeksi sylje tahna pois suusta. Voit kevyesti huuhdella suun pienellä määrällä vettä. Suuhun olisi kuitenkin hyvä jäädä fluoria pesun jälkeen, joten älä purskuttele voimakkaasti suurella vesimäärällä. Jos hampaiden reikiintymisriski on suurentunut, on hyvä olla harjauksen jälkeen syömättä ja juomatta pari tuntia.

Muista myös hammasvälit

Puhdista hammasvälit joko hammaslangalla, sopivan kokoisella hammasväliharjalla tai harjatikulla. On hyvä puhdistaa myös kielen pinta hammasharjalla tai siihen tarkoitetulla kielenpuhdistimella. Jos hammasvälien puhdistaminen aiheuttaa verenvuotoa ikenistä useampana peräkkäisenä päivänä, syynä on todennäköisesti ientulehdus. Silloin hampaat ja hammasvälit tulee puhdistaa tavallista useammin ja huolellisemmin muutaman päivän ajan. Kun ikenet on puhdistettu ja tulehdus rauhoitettu, verenvuotokin lakkaa. Pidempään kuin muutaman päivän ajan jatkuva ienverenvuoto hampaita puhdistaessa on aina hälytysmerkki, jolloin on hyvä hakeutua suuhygienistille. 

Lue lisää hammasharjan valinnasta täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lääkekaappi ja kotivara

Blogi_kotivara

Varautumisella pyritään ehkäisemään vaaratilanteita ja valmistellaan toimenpiteet poikkeusolojen varalta. On hyvä varautua häiriötilanteisiin, kuten pitkittyneeseen sähkökatkoon tai siihen, jos kauppaan ei pääsekään esimerkiksi sairastumisen vuoksi. Yleisohje varautumisessa on, että kotona tulisi pärjätä itsenäisesti ainakin kolme vuorokautta poikkeustilanteen sattuessa.

Kotona olevaa hätätilanteisiin varattua ruokaa ja juomaa kutsutaan kotivaraksi. Kotivara on osa omatoimista varautumista. Kotivaraan kuuluu sellaisia tarvikkeita, joita tarvitaan päivittäin, kuten vettä ja ruokaa. Kokoa kotivara sellaisista tuotteista, joita käytät muutenkin, mutta jotka säilyvät hyvin huoneenlämmössä. Kotivara ei ole erillinen hätävarasto, vaan tuotteita käytetään arjessa tarpeen mukaan ja tilalle hankitaan uutta. Näin ruokien kierto sujuu, eivätkä tuotteet pääse vanhenemaan ja siten synny turhaa hävikkiä. Olennaista on, että ruokaa on kaapeissa riittävästi, jotta koko perhe pärjää. Muista myös varata lemmikeille riittävästi ruokaa. Mieti myös mitä ja miten voit tarvittaessa laittaa ruokaa sähkökatkon aikana. Ruokaa voi valmistaa esimerkiksi retkikeittimen tai pihalla grillin avulla.

Ruoan säilytys ja säilyminen sähkökatkon aikana

Kun sähköt ovat poikki, ei jääkaappi tai pakastin pysy kylmänä. Sähkökatkon aikana kannattaa välttää pakastimen avaamista. Ensimmäisenä käytetään tuoreet ja jääkaapissa säilytettävät tuotteet, sillä pakastimen sulaminen kestää jopa useita vuorokausia ja jääkaappikylmät sulaneet elintarvikkeet voi valmistaa ruoaksi tai kypsentää ennen uudelleen pakastamista.

Vesi on tärkein

Vesikatko voi johtua esimerkiksi sähkökatkosta tai veden saastumisesta. Jos vettä ei tule tai se on saastunutta, ovat kannelliset astiat tarpeen. Niihin voi hakea varavettä viranomaisten perustamasta vedenjakelupisteestä. Myös pullotettua vettä on hyvä pitää kotona aina varalla. Vettä tarvitaan juotavaksi noin 2 litraa päivässä. Lisäksi sitä tarvitaan ruoanlaittoon, hygieniaan ja WC:n huuhteluun. Ilman vettä vessan voi vetää vain kerran, mutta pönttöön voi asentaa roskapussin, johon tehdään tarpeet.

Kotona on hyvä olla ainakin:

  • Kannellisia astioita veden kuljettamista ja säilyttämistä varten
  • Juotavaksi valmista mehua ja pullotettua vettä
  • Helposti valmistettavaa ja kaikille perheenjäsenille sopivaa hyvin säilyvää ruokaa
  • Ruokaa lemmikkieläimille

Onko kotonasi paristoilla toimiva radio?

Suurin osa talojen lämmitysmuodoista tarvitsee sähköä toimiakseen. Varsinkin talvella asunto kylmenee nopeasti ja sähkön palattua talojen lämmittäminen vie aikaa. Myös kaikki viestintä on sähköstä riippuvaista, joten tietoliikenneyhteydet toimivat niin kauan kuin akut riittävät.

Myös nämä olisi hyvä olla kotona varalta:

  • Paristoilla toimiva radio ja varaparistoja
  • Puhelin, jossa on virtaa
  • Varavirtalähde puhelimen lataamista varten
  • Taskulamppu ja paristoja
  • Kynttilät ja tulitikut
  • Käteistä rahaa
  • Välttämättömät henkilökohtaiset lääkkeet
  • Lääkekaapin perusvarasto
  • Joditabletteja
  • Hygieniatarvikkeet
  • Ensiaputarvikkeet
  • Puukko, kirves, saha ja pistolapio
  • Käsisammutin/sammutuspeite

 

LÄÄKEKAAPIN KOTIVARA

Kotivaran yksi tärkeä osa on monipuolisesti varustettu lääkekaappi. Kun tauti yllättää, voi olla liian myöhäistä lähteä apteekkiin ostoksille. Lääkekaapin sisältö olisi hyvä käydä läpi puolivuosittain, jotta täydennystarpeet huomaa ajoissa. Samalla on syytä tarkistaa lääkkeiden ja muiden tuotteiden kestoajat. Lääkekaapin sisältö kootaan aina yksilöllisten tarpeiden mukaan lemmikkieläimiä unohtamatta. Esimerkiksi kuume- ja kipulääkkeestä pitää jokaiselle perheenjäsenelle valita sopiva lääkeaine, lääkemuoto ja vahvuus. Lapsille on hyvä olla liuosmuotoinen tai suussa hajoava lääke ja aikuisille nieltäviä tabletteja. Yksittäistä lääkettä ei tarvitse varastoida suurta määrää, vaan yksi itsehoitopakkaus riittää. Lääkkeet sijoitetaan turvalliseen, kuivaan paikkaan huoneenlämpöön. Vessa tai kylpyhuone ovat huonoja paikkoja säilyttää lääkkeitä, koska tilat ovat kosteita ja niiden lämpötila saattaa vaihdella. Lääkekaappia ei kannata sijoittaa myöskään keittiöön lieden läheisyyteen.

Lääkekaappiin on hyvä laittaa lista tärkeistä yhteystiedoista ja tallentaa ne myös valmiiksi puhelimeen:

Yleinen hätänumero 112

Myrkytystietokeskus: 0800 147 111 tai 09 471 977

Lääkekaapin perusvarusteita:

 

Lue lisää jodista täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari ja Markku Jalonen, kriisinhallintaveteraani

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Hammaskiven ehkäisy

BLOGI_hammaskivi

Hammaskiveä muodostuu, kun suun bakteerit kertyvät hampaan pinnalle. Kun plakkikerros on riittävän kauan hampaan pinnalla, siihen saostuu mineraaleja eli hammaskivi on tavallaan kivettynyttä plakkia. Hammaskivi tekee hampaan pinnasta karhean, johon bakteerit kiinnittyvät helpommin ja hammaskiveä kertyy yhä enemmän. Hammaskivi näkyy hampaan pinnalla kellertävänä kerroksena. Hammaskiven muodostuminen on yksilöllistä, ja siihen vaikuttaa esimerkiksi syljen koostumus. Nopeimmillaan hammaskiveä voi syntyä parissa viikossa, suurin osa hammaskiven muodostumisesta tapahtuu kuitenkin kuukausien tai vuosien mittaan. Yleisimpiä paikkoja, joihin hammaskiveä muodostuu, ovat alaetuhampaiden sisäpinnat ja yläposkihampaiden huulen puoleiset pinnat.

Hammaskiveä voi muodostua myös ientaskuun, josta sitä on vaikea havaita. Varsinkin ientaskussa oleva plakki voi aiheuttaa kroonisen ientulehduksen. Se myös altistaa hampaan kiinnityskudossairauden eli parodontiitin puhkeamiselle. Hammaskiven muodostumista voi estää harjaamalla hampaat säännöllisesti ja puhdistamalla hammasvälit joko hammasväliharjoilla, harjatikuilla tai hammaslangalla. Plackers-hammaslankaimilla on helppo langata myös takahampaat. Lankain on monikäyttöinen, sillä siinä on myös hammastikku.

Pese hampaat mieluiten sähköhammasharjalla kaksi kertaa päivässä ja vaihda harjapää ainakin kolmen kuukauden välein. Jos hampaita harjatessa ikenestä tulee verta, puhdista ienrajat tavanomaista useammin ja tarkemmin muutaman päivän ajan. Kun bakteeriärsytys alueella vähenee, myös verenvuoto ikenistä loppuu. Jos sinulla on voimakas taipumus hammaskiven muodostumiseen, käytä erityisiä hammaskiven muodostumista estäviä hammastahnoja kuten Meridol, GUM ActiVital tai GUM Paroex 0,06%, joka lisäksi ehkäisee ienongelmia. Hammaskivi kannattaa poistattaa säännöllisesti suuhygienistillä, jos sitä muodostuu runsaasti ennaltaehkäisystä huolimatta.

Lue lisää hammasharjoista täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Kissan lääkekaappi

BLOGI_kissan_laakekaappi

Kissat ovat tärkeitä perheenjäseniä ja myös heille on hyvä pitää kodin lääkekaapissa muutamia tuotteita varalta.

Eläinten kuumemittari on hyvä olla lääkekaapissa kissan kuumeen mittaamista varten. Kissan normaalilämpö on noin 38–39 astetta. Jos kissan kirsu on kuuma, voi kuumeen mitata peräsuolesta. Muista liukastaa mittari ennen mittaamista esimerkiksi perusvoiteella. Digitaalinen eläimille suunniteltu kuumemittari, joka mittaa kuumeen kymmenessä sekunnissa, on kissalle mukavin.

Pidä punkkipihdit lähettyvillä päivittäistä punkkitarkastusta varten, jos kissa ulkoilee vapaasti. Punkkikausi kestää keväästä loppusyksyyn.

Lääkekaapissa on hyvä olla sopivia sidetarpeita kissalle esimerkiksi joustavaa sideharsoa, sidetaitoksia ja desinfiointiaine, joka ei kirvele. 

Hammaspesua on hyvä opetella pennusta asti ja mitä parempi hammashoito, sitä terveempänä kissan suu pysyy. Kissoille on olemassa omat hyvältä maistuvat hammastahnat ja sopivan kokoiset hammasharjat.

Käytä kynsien leikkaamiseen aina vain kissoille tarkoitettuja kynsisaksia.

Kissan lääkekaapissa on hyvä olla myös matolääke sisäloishäätöön. 

Korvanpuhdistusainetta käytetään vasta kun korvissa näkyy putsattavaa. 

Kissanmallas helpottaa kissan ummetusta ja karvapallojen kulkua suolistossa. Maitohappobakteerivalmisteet ja rehulisät helpottavat kissan lieviä vatsavaivoja, kuten ripulia. Nutrisal on veteen sekoitettava elektrolyyttijauhe, jolla voi kissaa nesteyttää mm. pahan ripulin iskiessä. Jos kissa ei syö kunnolla, on hyvä olla kotona valmiina Nutri-Plus -geeliä, josta kissa saa tarvitsemansa vitamiinit ja hivenaineet. Vitamax-vitamiinilisää voi antaa silloin, kun kissa ei saa tarvitsemiaan vitamiineja ruoasta, esim. jos se ei syö täysruokaa. Vitamiinilisää on hyvä käyttää myös sairauksien tukihoitona.

Myös kissalle sopiva shampoo voi olla tarpeen. Erilaisista iho-ongelmista kärsiville kissoille on olemassa shampoita, joista löytyy jokaiseen vaivaan oma valmisteensa.

Löydät kissalle tarkoitetut valmisteet täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Auringonpolttama

BLOGI_auringonpolttama

Auringon polttama iho on yksi ihon palovammatyypeistä. Peitä palanut iho heti vaatteilla, kun huomaat sen punoittavan tai aristavan. Tyypillinen auringonpolttama aiheuttaa ihon aristusta ja voimakasta punoitusta, ja on pahimmillaan noin 12 tunnin päästä. Punoitus kestää muutaman päivän ajan, ja palanut ihoalue kesii pois 1-2 viikon kuluessa. Auringonpolttaman jälkeen on hyvä pysytellä varjossa, koska vaurioitunut iho on erittäin herkkä palamaan uudelleen. 

Jos iho palaa pahasti, voi iholle tulla palovammarakkuloita. Syvissä palovammoissa vauriot ulottuvat ihokerrosten läpi ja rakkulat ovat syvempiä. Auringonpolttamassa ensiapu on kuten muissakin palovammoissa: palanutta kohtaa suihkutellaan viileällä vedellä noin 20 minuutin ajan. Suun kautta otettavat kipulääkkeet kuten parasetamoli tai tulehduskipulääkkeet auttavat kipuun ja hydrokortisonivoiteet lievittävät ihon tulehdusreaktiota. Voidetta käytetään 2-3 kertaa päivässä muutaman päivän ajan, kunnes oireet helpottavat. Lisäksi on hyvä käyttää erittäin kosteuttavaa after-sun -voidetta useita kertoja päivässä, joka levitetään iholle hydrokortisonivoiteen jälkeen.

After sun -voiteet kosteuttavat tehokkaasti ja sisältävät auringossa rasittunutta ihoa rauhoittavia aineita. Käytä kosteuttavaa voidetta tai geeliä auringossa oleilun jälkeen silloinkin, kun et ole palanut, sillä after sun -tuotteet kosteuttavat ja rauhoittavat ihoa aurinkopäivän jälkeen.

After-sun -tuotteet löydät täältä.

Tehokosteuta ja suojaa ihoa niin kauan, kunnes iho on palautunut täysin normaaliksi. Vahingoittunut iho voi tulehtua helpommin kuin normaalisti, joten irtoavaa ihoa ei kannata nyppiä. Ihon suojamuuri on tärkeää saada palautettua normaaliksi. Suojaa iho jatkossa korkeasuojakertoimisella aurinkosuojatuotteella huolellisemmin.

 

Milloin lääkäriin?

Käy lääkärissä, jos palanut alue on hyvin laaja, iho on erittäin kipeä, selvästi turvonnut, vesikelloilla tai palamiseen liittyy päänsärkyä, pahoinvointia tai kuumetta. Pienen lapsen palanutta ihoa kannattaa käydä näyttämässä lääkärille tavallista herkemmin.

 

Apteekkarin vinkit aurinkoiseen päivään

  • Levitä aurinkosuojatuotetta 30 minuuttia ennen auringolle altistumista.
  • Ihotyyppisi määrittelee ajan, jonka voit oleskella auringossa.
  • Lisää auringonsuojatuotetta usein ja runsaasti, erityisesti uinnin jälkeen.
  • Korkeakaan suojakerroin ei takaa täydellistä suojaa UV-säteitä vastaan.
  • Pysy varjossa klo 11-15 välisenä aikana.
  • Moninkertainenkaan aurinkovoiteen lisäys ei tarkoita, että voisit oleskella auringossa pidempään.
  • Käytä hattua, aurinkolaseja ja sopivaa vaatetusta.
  • Suojaa vauvat ja lapset vaatetuksella ja korkeakertoimisilla auringonsuojatuotteilla.
  • Auringossa oleilun jälkeen on tärkeää pestä aurinkosuojatuotteet pois iholta riittävän hellävaraisella tuotteella.
  • Iho kaipaa kosteutta myös kesäaikaan ja varsinkin auringonoton jälkeen. Kosteuta vartalon ihoa vähintään kerran päivässä ja kasvojen iho aamuin illoin.
  • Ohuella silmänympärysiholla näkyvät ennenaikaisen ikääntymisen merkit helposti. Huomioi, että käyttämäsi aurinkosuojatuote sopii myös silmänympärysiholle ja käytä aurinkolaseja.
  • Laita after sun -tuote hetkeksi jääkaappiin ennen levittämistä, jolloin se viilentää ja rauhoittaa ihoa.
  • Ylläpidä päivettynyttä ihoa kuorimalla vartalon iho kerran viikossa.

 

Lue aurinkosuojatuotteista lisää täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Korvakäytävän tulehdus

BLOGI_korvakaytavantulehdus

Korvakäytävän tulehdus on korvakäytävän ihon tulehdus. Korvan kaivelu, kuuma ja kostea ilma sekä uiminen voivat ärsyttää korvakäytävää ja aiheuttaa akuutin bakteeritulehduksen. Myös kuulokkeiden, kuulolaitteiden, korvatulppien ja nappikuulokkeiden käyttö tukkii korvakäytävän ja tekee siitä suljetun, kostean ympäristön, jossa bakteerit ja sienet viihtyvät. Korvakäytävän akuutti tulehdus oireilee tyypillisesti kipuna. Akuuttia korvakäytävätulehdusta hoidetaan huuhtelemalla ja korvaan tiputettavilla reseptilääkevalmisteilla. Kipua lievittämään voi käyttää tulehduskipulääkettä ja/tai parasetamolia. 

Krooninen korvakäytävän tulehdus ilmenee usein lisääntyvänä kutinana ja hilseilynä. Krooninen korvakäytävätulehdus johtuu yleensä ihovauriosta, joka liittyy esimerkiksi allergiseen ihottumaan tai psoriaasiin eikä se ole bakteerin aiheuttama. 

 

Korvavalmisteiden annostelu

Juuri ennen korvatippojen annostelemista, lämmitä tippapullo kädenlämpöiseksi, sillä kylmä neste voi aiheuttaa huimausta. Annostele tipat hoidettavaan korvakäytävään mielellään makuulla kylkiasennossa hoidettava korva ylöspäin. Tiputuksen hetkellä korvalehden etunipukkaa kannattaa vetää taakse- ja ylöspäin, jolloin korvakäytävä oikenee. Tiputuksen jälkeen korvalehteä liikutellaan edestakaisin. Pysy korvatippojen laittamisen jälkeen kylkiasennossa noin 5 minuutin ajan. Lue aina tuotteen käyttöohjeesta tarkka annosteluohje.

Korvasuihkeesta tulee ensimmäisellä käyttökerralla suihkaista annoksia 3-5 kertaa esimerkiksi nenäliinaan tasaisen suihkeen aikaansaamiseksi. Vedä korvan yläosaa kevyesti ylös- ja taaksepäin. Pidä pullo pystyasennossa ja aseta suuttimen kärki korvakäytävän suulle. Sumuta korvaan ohjeen mukainen annos suihketta. Kallista päätä niin, että aine valuu korvakäytävään. Vedä korvanipukkaa kevyesti ylös ja alas pyörittävällä liikkeellä muutaman kerran. Pyyhi ylimääräinen neste. Lue aina tuotteen käyttöohjeesta tarkka annosteluohje.

 

Korvakäytävätulehduksen ennaltaehkäisy

Korvaa ei saa kaivella millään välineellä. Veden ja kosteuden pääsyä korvakäytävään on hyvä pyrkiä välttämään, jos kärsii toistuvista uimiseen liittyvistä korvakäytävätulehduksista. Uidessa voi käyttää korvatulppia. Saunomisen, kylpemisen ja uinnin jälkeen korvat on hyvä kuivata pyyhkeellä varovasti. Korvakäytävän kuivaamiseen voi käyttää hiustenkuivaajaa matalimmalla lämpötilalla riittävän etäisyyden päästä. 

Kroonisen korvakäytävän tulehduksen hoitoon voidaan käyttää itsehoitolääketippoja, jossa on boorihappoa ja alkoholia. Otinova on ei-lääkkeellinen tuote, jolla on antibakteerinen, kutinaa ja turvotusta vähentävä vaikutus. Kuivaan korvakäytävään voidaan käyttää myös muita valmisteita, joissa ei ole korvalle myrkyllisiä eli ototoksisia aineita. Ototoksisuus tarkoittaa sisäkorvan vaurioitumista tiettyjen lääkeaineiden tai kemikaalien altistuksen johdosta. Se voi johtaa sisäkorvan aistisolujen tuhoutumiseen ja aiheuttaa siten kuulonaleneman tai tinnituksen. Korviin ei siis kannata käyttää mitä tahansa valmisteita omin päin. Korvaan sopivia kutinaa helpottavia tuotteita ovat esimerkiksi Remo-Wax Oil ja Aurifen. Erittäin kuiville korville voi levittää säilytysaineetonta, vahamaista Ceraderm voidetta, jos ei pidä öljyisistä suihkeista.

Jos koet voimakasta korvakipua tai korvakäytävän pitkiä ja toistuvia oireita, ota yhteyttä lääkäriin.

Lue korvavahan irrottamisesta ja ehkäisemisestä täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Lemmikin korvat

BLOGI_lemmikin_korvat

Kissan ja koiran korvat tuottavat normaalisti korvavahaa. Jos korvan oma puhdistusmekanismi ei toimi ja vaha tukkii korvakäytävää, bakteerit ja hiivasienet voivat lisääntyä, mikä usein johtaa tulehdukseen ja eritteen muodostumiseen, joka ärsyttää, kutisee ja voi johtaa jopa lemmikin kuulon heikkenemiseen. Ulkokorvan tulehdus onkin hyvin yleinen lemmikkien vaiva. Korvatulehduksen taustalla voi olla myös useita muitakin syitä: vieras esine kuten irtokarva tai heinänkorsi, loiset kuten korvapunkit tai allergiat. Myös korvan rakenne voi lisätä alttiutta saada korvatulehdus. Jotkin perussairaudet saattavat altistaa korvatulehduksille, toisaalta niitä voivat aiheuttaa myös ympäristötekijät. Esimerkiksi uimarikoiralla korviin jäävä kosteus voi altistaa korvakäytävän tulehdukselle.

Korvatulehduksesta kärsivä lemmikki ravistaa säännöllisesti päätään ja raapii korviaan. Korvakäytävä voi punoittaa ja olla turvonnut. Vetinen erite ja epämiellyttävä haju ovat selkeitä merkkejä siitä, ettei kaikki ole korvassa kunnossa. Jos epäilet lemmikilläsi korvakäytävän tulehdusta, mutta korvat eivät ole erityisen kipeät, voi vaivaa yrittää hoitaa puhdistamalla korvia päivittäin korvanpuhdisteella. Epi-Otic on hellävarainen puhdistaja, jota voidaan käyttää säännöllisesti 1-2 kertaa viikossa. Vetramil Auris -tuotteen sisältämä korkeaentsyyminen hunaja puhdistaa ja suojaa ihoa. Se liuottaa korvavahaa tehokkaasti öljymäisen koostumuksensa ansiosta. Korviin muodostunutta pahaa hajua neutralisoi tehokkaasti Virbac Ear Clean.

 

Korvien puhdistus

Korvien puhdistus on tärkeä osa korvatulehduksen hoitoa. Korvien puhdistus kannattaa tehdä esimerkiksi kylpyhuonessa. Korvahuuhdetta kaadetaan korvakäytävä täyteen eli kunnes sitä alkaa valua ulos. Hiero korvaa sen juuresta, jotta saat aineen leviämään hyvin. Tämä on tärkeää, sillä se edesauttaa korvapuhdisteen leviämistä kaikkialle korvakäytävään. Jos korvapuhdistetta laitetaan vain ulompaan osaan korvakäytävää eikä korvakäytävän alaosaa hierota, aine ei puhdista korvakäytävää kunnolla. Lopuksi voit kuivata korvalehteä vanutupolla, mutta älä koskaan käytä vanupuikkoa korvakäytävän puhdistukseen.

 

Lemmikin korvatulehduksen ennaltaehkäiseminen

Lemmikin korvaongelmia voi myös ennaltaehkäistä: korvien säännölliseen puhdistukseen tarkoitettu sopiva hoitotuote ei ainoastaan poista likaa vaan myös kuivattaa korvakäytävän. Ota tavaksi tarkistaa lemmikkisi korvat joka viikko: terveet korvat ovat puhtaat ja kuivat. Pieni määrä vaaleanruskeaa korvavahaa kuuluu olla korvassa, mutta korva ei saa haista pahalta. Käytä korvanpuhdistetta vasta, kun havaitset korvissa jotain puhdistettavaa. Korvan puhdistus ja kuivattaminen korvahuuhteella muutaman kerran viikossa voi auttaa normalisoimaan korvan olosuhteita. Korvien puhdistus ja riittävä ”tuuletus” on erityisen tärkeää koirille, joilla on pitkät ja roikkuvat korvat.

 

Milloin eläinlääkäriin?

Jos lemmikin oireet eivät helpota muutamassa päivässä puhdistuksesta huolimatta tai jos korvat ovat niin kipeät, ettei lemmikkisi anna kunnolla puhdistaa niitä, on syytä varata aika eläinlääkärin vastaanotolta. Jos lemmikillä on toistuvia korvatulehduksia, on sitä syytä tutkia tarkemmin ja pyrkiä näin löytämään ongelman taustasyy tai altistava tekijä.

 

Löydät lemmikillesi korvatuotteita täältä.

 

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Helpota stressiä

Blogi_Helpota_stressiae

Stressillä on tärkeä rooli hyvinvoinnin ja terveyden kannalta. Stressitila syntyy, kun ulkoiset vaatimukset ylittävät henkilön sisäiset resurssit. Stressireaktion voimakkuus riippuu paljon yksilön sietokyvystä. Kaikki stressi ei ole haitallista. Keskeistä on, onko stressi tilapäistä vai jatkuvaa. Määräaikaista stressiä ihminen kestää paljon paremmin. Pitkäaikainen stressi voi olla monin tavoin vaarallista, sillä se voi mm. altistaa monille stressiin liittyville sairauksille. Monet eri tekijät voivat aiheuttaa stressiä. Ne voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia. Stressiä aiheuttavat mm. alituinen kiire, melu, liiallinen vastuu, perheongelmat tai äkilliset elämänmuutokset. Harvinaisia stressin aiheuttajia ovat äkilliset traumaattiset tapahtumat, kuten luonnonkatastrofit, onnettomuudet ja läheisten kuolema. Ne voivat aiheuttaa akuutin tai traumaperäisen stressihäiriön.

 

Stressin oireet

Itse stressikokemus on psykologinen, mutta sen monet vaikutukset yksilöön ovat fyysisiä. Ihmisen oma arvio tilanteesta on ratkaiseva. Stressin fyysisiä oireita voivat olla esimerkiksi päänsärky, huimaus, sydämentykytys, pahoinvointi, vatsavaivat, tihentynyt virtsaamisen tarve, hikoilu, flunssakierre ja selkävaivat. Stressiin liittyviä tavallisimpia psyykkisiä oireita ovat ärtymys, jännittyneisyys, levottomuus, ahdistuneisuus, masentuneisuus, muistiongelmat, aggressiot, vaikeus tehdä päätöksiä ja unen häiriöt. Vakavassa stressitilassa riskinä on päihteiden väärinkäyttö ja jopa itsetuhoajatukset. Sosiaalisen elämän alueella stressi voi näkyä mm. perhe- ja parisuhdeongelmina tai eristäytymisenä.

 

Mitä stressille voi tehdä?

Pyrimme pääsemään stressistä eroon joko ratkaisemalla stressiä aiheuttavan tilanteen tai rauhoittelemalla kehon reaktiota jollakin tavalla. Lyhytkestoinen stressitila aiheuttaa joillekin esimerkiksi voimakkaan tarpeen syödä, kun taas toisille stressi aiheuttaa ruokahaluttomuutta. Stressaantuneena tietoisesta päätöksenteosta vastaavat aivoalueet toimivat heikommin, jolloin toiminta on enemmän opittujen tapojen ja tottumusten varassa. Tärkein asia, joka kannattaa tehdä stressin yllättäessä, on jakaa huolet ja puhua asiasta läheisten ja ystävien kanssa. Yksin murehtiminen ja huolien vatvominen voi olla haitallista. Se altistaa masennukselle ja ahdistukselle ja voi johtaa liialliseen syömiseen ja juomiseen. Oma toiminta kannattaa suunnata muuhun tekemiseen; esimerkiksi musiikin kuunteluun, ystävien tapaamiseen ja liikuntaan. Säännöllinen liikunta auttaa sietämään stressiä. Samalla itsetunto ja elämänhallinnan tunne vahvistuvat. Voi myös olla hyödyllistä opetella rentoutustekniikoita, joiden avulla stressaantumisen kokemusta vahvistavia lihasten jännitystiloja voi purkaa.

 

Stressin ennaltaehkäisy

Jos sinulla on tapana vatvoa ja murehtia asioita jatkuvasti, varaa puoli tuntia kerran päivässä ja murehdi huolia silloin keskittyneesti, äläkä tee sinä aikana mitään muuta. Jos huolet alkavat painaa muuna aikana, kirjoita ne ylös ja palaa niihin joka päivä vasta huoliaikana. Voit myös laatia listan kymmenestä asiasta, joiden olet huomannut tekevän sinulle hyvää. Stressitilanteessa voit sitten ottaa niitä käyttöön. Vinkkejä rentouttavista ja helposti toteutettavista rauhoittumistavoista ovat esimerkiksi saunominen, hyräileminen, miellyttäviin muistoihin palaaminen esimerkiksi valokuvien avulla ja venyttely. Rentoutumista voit harjoitella rentoutustekniikoiden avulla. Tällaisia ovat esimerkiksi mielikuviin keskittyvät tekniikat. Myös mindfulness, meditaatio tai syvää hengitystä hyödyntävät hengitysharjoitukset voivat auttaa stressin hallinnassa. Tärkeää stressin hallinnassa on myös terveellisten elämäntapojen ja runsaasti ravintoaineita sisältävän tasapainoisen ruokavalion ylläpitäminen. Esimerkiksi B-vitamiinit ja magnesium ovat olennaisia hermoston toiminnalle, ja riittävä nesteen saanti parantaa suorituskykyä. Stressinhallinnan tukena voidaan käyttää myös rohdosvalmisteita kuten Bertils No Stress.

 

Milloin kannattaa mennä lääkäriin?

Usein toistuva tai pitkittynyt stressi voi aiheuttaa vakavia haittoja. On siis aina syytä käydä lääkärillä, jos stressi ei mene ohi tai jos stressioireet pahenevat. 

Uni- ja stressi -kategorian tuotteet löydät täältä.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Julkaistu , julkaisija

Jodi

Blogi_Jodi

Jodi on ravintoaine, joka toimii elimistössä kilpirauhashormonien osana. Kilpirauhashormoneja tarvitaan varsinkin keskushermoston normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Jodin puute aikuisilla aiheuttaa kilpirauhasen laajentumista ja struumaa. Lapsilla jodin puute sikiöaikana tai varhaislapsuudessa aiheuttaa kasvuhäiriöitä ja henkisen kehityksen jälkeenjääneisyyttä.

Viime vuosina erilaisten jodioimattomien suolalaatujen, kuten sormisuolan, käyttö on yleistynyt. Jodin puuttuminen tekee erikoissuoloista terveyden kannalta kaksin verroin ongelmallisia: niissä on suolan haitta-aine eli natrium, mutta hyödyllinen aine eli jodi puuttuu. Elintarviketeollisuus ei aina käytä jodioitua suolaa elintarvikkeiden valmistuksessa. Sen vuoksi suolaksi on syytä valita jodia sisältävä suola. Vegaanisen ruokavalion kannalta jodi on ongelmallinen ravintoaine, sillä vegaanisissa elintarvikkeissa sitä ei juurikaan esiinny. Merilevätuotteissa on runsaasti jodia, mutta niitä ei suositella jodin lähteeksi, koska niiden jodipitoisuus vaihtelee ja voi olla jopa haitallisen suuri.

Jodia sisältäviä vegaaniruokavalioon sopivia ravintolisiä on markkinoilla muutamia kuten Vitaali Jodi. Tyypillisimmin valmisteet sisältävät 150 mikrogrammaa jodia, joka vastaa aikuisen päivittäistä jodin tarvetta. Jodin suurin turvallinen päivittäinen saanti aikuisilla on 600 mikrogrammaa.

Lääkejoditabletteja käytetään vain säteilyvaaratilanteissa ja viranomaisten ohjeen mukaan

Vakavassa ydinonnettomuudessa voi ilmaan vapautua radioaktiivista jodia. Vahvat lääkejoditabletit on tarkoitettu ehkäisemään radioaktiivista jodia sisältävän laskeuman vaikutusta. Kymmenen tabletin joditablettipakkaus kannattaa olla varalta kotona ja työpaikalla, sillä joditabletti pitää ottaa välittömästi esimerkiksi ydinvoimalaonnettomuuden sattuessa viranomaisen niin kehottaessa.

Radioaktiivinen jodi kulkeutuu hengitysilman mukana keuhkoihin ja kerääntyy kilpirauhaseen, jolloin kilpirauhanen saa suuren säteilyannoksen ja riski sairastua kilpirauhassyöpään tai kilpirauhasen vajaatoimintaan kasvaa. Tätä vastaan voi suojautua ottamalla oikeaan aikaan joditabletin. Varmuuden vuoksi otetusta tabletista ei ole hyötyä ja liiallinen jodin annostus on vaarallista.

Joditablettien ottamista ydinonnettomuudesta johtuvissa säteilyvaaratilanteissa suositellaan väestölle enintään 40-vuotiaille ja raskaana oleville sikiön suojaamiseksi WHO:n suosituksen mukaisesti seuraavasti:

  • 130 mg kaliumjodidia (100 mg jodia) 12-40-vuotiaille sekä raskaana oleville
  • 65 mg kaliumjodidia (50 mg jodia) 3-12-vuotiaille lapsille
  • 32,5 mg kaliumjodidia (25 mg jodia) 1 kk - alle 3 vuoden ikäisille lapsille
  • 16,25 mg kaliumjodidia (12,5 mg jodia) alle 1 kk:n ikäisille vauvoille

Tabletin voi pureskella, murskata tai niellä kokonaisena. Tabletit otetaan runsaan nestemäärän kera. Joditabletit ovat erityisen tärkeitä lapsille ja odottaville äideille. Joditablettia ei suositella esimerkiksi silloin, jos on yliherkkä jodille tai on kilpirauhasen toimintahäiriö tai muu kilpirauhassairaus.

Joditabletti kyllästää yli 90 prosenttisesti kilpirauhasen jodilla, jolloin radioaktiivinen jodi ei imeydy siihen vaan poistuu kehosta virtsan mukana. Kerta-annos otetaan heti, kun tieto radioaktiivisen laskeuman uhasta tulee ja viranomainen niin ohjeistaa. Ohjeista kerrotaan radiossa, televisiossa ja internetissä. Jodin ottamisessa ajoitus on olennainen suojaavan vaikutuksen saamisessa. Jos tabletin otto viivästyy 3–4 tuntia, suojavaikutus on enää noin 50 prosenttia. Kerta-annoksen suojavaikutus kestää 1–2 vuorokautta. Jos säteilyvaara uusiutuu tai jatkuu pitkään, viranomaiset kehottavat ottamaan toisen annoksen. Joditabletti suojaa siis vain kilpirauhasta radioaktiiviselta jodilta ja on muun suojautumisen lisäkeino. Tärkeintä on pysyä sisätiloissa viranomaisten niin ohjeistaessa.

© Helena Jalonen, apteekkari

Lue koko viesti
Lisätietoja:: Jodix, iodine, jodi
1 - 10 / 108 tuloksesta