Lemmikin madotus

Sisäloiset tarttuvat koiraan ja kissaan helposti. Lemmikkien yleisin sisäloinen, suolinkainen, voi elää elimistössä ilman ulospäin näkyviä oireita. Joskus harvoin matoja tai niiden osia tulee näkyviin ulosteessa, oksennuksessa tai jää roikkumaan karvoihin peräaukon ympärille.

Lemmikki voi saada sisäloistartunnan, kun se syö muiden eläinten ulosteita tai niiden saastuttamaa ruohoa tai maata ulkona. Siksi koiran ulosteiden kerääminen ympäristöstä on tärkeä osa loishäätöä. Lapamadot ja muut heisimadot ovat varsinkin kissojen vaivoina, mutta niitä voi tulla myös koirille, jotka syövät pikkujyrsijöitä tai raakaa järvikalaa. Pennuille madot voivat tarttua emolta istukan kautta tai maidosta, joten astutettavien ja kantavien lemmikkien madotus on erittäin tärkeää.

Runsas loistartunta aiheuttaa ongelmia ravintoaineiden imeytymiselle, heikentää yleiskuntoa ja aiheuttaa tartuntavaaran muille lemmikeille. Sisäloisia voi siis alkaa epäillä, jos eläimen turkki on huonokuntoinen ja kiilloton tai eläimellä on kuivaa yskää. Madoista voivat kertoa myös tavallista suurempi tai pienempi ruokahalu sekä ripuli ja oksentelu.

Madotuksesta kannattaa pitää erityistä huolta silloin, jos perheessä on pieniä lapsia. Jotkut lemmikin sisäloisista voivat tarttua myös ihmiseen esimerkiksi jos lapsi saa suuhunsa lemmikin ulosteita tai niiden saastuttamaa maata vaikkapa hiekkalaatikolla.

Madotuksen tarve vaihtelee

Koirien ja kissojen madotuksen tarve ei ole samanlainen kaikilla yksilöillä. Aikaisemmin on ajateltu rutiininomaisesti, että sisäloiset tulisi häätää syksyllä ja keväällä. Osalla koirista rutiinimadotus kaksi kertaa vuodessa saattaa olla tarpeetonta, tiettyihin riskiryhmiin kuuluville se ei puolestaan riitä. Turhia loishäätökuureja tulisi välttää ja lemmikki tulisi madottaa vain eläinlääkärin tutkiman ulostenäytteen perusteella. Runsaasti ulkoilevalle ja pieneläimiä saalistavalle matolääkitys olisi kuitenkin hyvä antaa neljä tai kuusi kertaa vuodessa varsinkin jos koira metsästää, asuu lapsiperheessä tai monikoirataloudessa. Kissoillakin madotustiheys riippuu tarpeesta ja kissan elintavoista. Lisäksi matolääke annetaan aina, jos lemmikillä on oireita tai loisista on näköhavaintoja. Jos lemmikin rokotus on ajankohtainen, tulisi matolääke antaa 1–2 viikkoa ennen sitä.

Pennut tarvitsevat paljon ravinteita kasvuun ja kehitykseen, ja siksi sisäloisista on niille paljon harmia. Tartunnan saaneen pennun yleiskunto voi laskea rajusti, ja pahimmillaan pentu voi jopa menehtyä. Tartunnan oireet ovat samanlaisia kuin aikuisilla koirilla ja kissoilla, mutta pennuilla voimakas tartunta voi näkyä erityisesti vatsan turvotuksena ja yskänä. Pennuilla ja emoilla on omat madotusohjeensa, joita tulee noudattaa. Huomioi, että tiineyden aikana aivan kaikki matolääkkeet eivät käy.

Valitse valmiste yksilöllisesti

Loishäätöön on saatavilla itsehoitolääkkeitä tabletin, pastan ja rakeiden muodossa. Kissoille on lisäksi olemassa suoraan iholle annosteltava Dronspot-paikallisvaleluliuos. Raakaa järvikalaa syövälle kissalle tai koiralle kannattaa valita Droncit, joka tehoaa myös lapamatoihin. Metsästyskoira tai myyriä syövä koira hoidetaan Drontal Comp -valmisteella, joka häätää lisäksi ekinokokit ja kapean heisimadon. Ulkomailta Suomeen tuleva koira pitää aina lääkitä heisimatolääkkeellä kuten Drontal. Madotuksesta tulee esittää eläinlääkärin todistus tullissa.

Tabletit voi murskata ja liottaa nesteeseen, joka annetaan ruiskulla lemmikin suuhun. Kissalle voi sivellä tahnamaista lääkettä kuten Mirrix, tassun päälle, jolloin se yleensä nuolee sen pois. Tätä keinoa ei kuitenkaan kannata käyttää, jos kissoja on useampi, jotta matolääkkeen riittävä annos saadaan varmistettua.

Helppo tapa annostella matolääke koiralle on kätkeä se esimerkiksi maksamakkaran, lihapullan tai EasyPill -makupalan sisään. Jos se ei toimi, tabletti laitetaan mahdollisimman syvälle nieluun, jotta saadaan aikaan nielemisrefleksi: Nosta koiran kuono kohti kattoa, pudota lääke syvälle kurkkuun ja pidä kuonosta kiinni napakasti. Kun samalla rapsuttelet lemmikkiä kaulasta, lääke katoaa vatsaan nielemisrefleksin seurauksena. Kun koira on nielaissut, anna perään makupala. Jos koira ei piittaa makupalasta, palkitse se kehuilla tai iloisella leikillä. Muista kuitenkin palkita koira jollain tavalla, jotta lääkkeen antaminen on sille mieluisaa ja seuraavakin kerta sujuu helposti.

Kaikki lemmikin matolääkkeet löydät täältä.

Lue myös artikkeli lemmikkien maitohappobakteereista.

© Helena Jalonen, apteekkari