Kuume

kuumeen_hoito

Elimistö säätelee kehon lämpötilaa jatkuvasti ja se vaihtelee vuorokauden ajan, ympäristön lämpötilan, vaatetuksen ja liikkumisen mukaan. Ihmisen normaalilämpötila voi vaihdella 35,8–37,8 asteen välillä. Kehon lämpö on korkeimmillaan iltapäivällä klo 16–18 ja matalimmillaan aamuyöstä. Naisilla kehon lämpö vaihtelee noin puoli astetta kuukautiskierron aikana, korkeimmillaan lämpö on kuukautiskierron keskivaiheella, kun munasolu irtoaa. Myös jo melko vähäinen rasitus nostaa kehon lämpötilaa lihasten tuottaman lämmön vuoksi.

Aikuisen normaalilämpö riippuu myös mittauspaikasta: kainalosta mitattu lämpö on aavistuksen pienempi kuin peräsuolesta mitattu ja mitattuun lämpötilaan vaikuttaa myös sen hetkinen huoneen lämpö. Siksi kainalosta saatu tulos on epätarkin ja mittausaika pisin. Perinteisellä tai digitaalisella kuumemittarilla lämpötila voidaan mitata myös suusta. Digitaalinen mittari on yhtä luotettava kuin perinteinen mittari, jos sitä pidetään kainalossa riittävän pitkään eli 5–10 minuuttia. Piippauksen jälkeen digitaalinen mittari kertoo kainalosta vasta alustavan tuloksen, joten mittari kannattaa jättää vielä hetkeksi kainaloon. Korvakuumemittarin käyttö on nopeinta ja tulos on luotettava, jos vain käyttää mittaria oikein käyttöohjeiden mukaisesti. Korvakuumemittarilla mittaamista kannattaakin harjoitella jo etukäteen.

Kuumetautien yhteydessä bakteereista tai viruksista peräisin olevat aineet vaikuttavat aivojen lämmönsäätelykeskukseen, jolloin kuumeen nousu tuntuu paleluna. Korkea kuume voi nousta nopeasti jopa puolessa tunnissa. Kuume ei siis ole itsenäinen tauti, vaan aina jonkin taudin oire. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että aikuisella yli 38,0 asteen lämpö merkitsee kuumetta. Pelkkä kuumeen korkeus ei suoranaisesti kerro sairauden vakavuudesta. Virusinfektion alkupäivinä lämpö voi nousta yli 39 asteen. Vielä yli 40 asteen kuume ei yleensä ole vaarallinen, mutta se tekee olon väsyneeksi ja voipuneeksi. Vasta yli 42 asteen kuume on elimistölle haitallinen, mutta näin korkealle lämpö ei yleensä nouse tavallisissa infektiosairauksissa.

Kuumeen hoito

Mahdollisimman kevyt vaatetus, ympäristön viilentäminen ja ihon pyyhkiminen haaleassa vedessä kostutetulla pyyhkeellä ovat fysikaalisia keinoja alentaa kuumetta. Viilentämisellä kuume laskee noin puoli astetta. Kuumeisen ei tarvitse maata sängyssä, mutta voimakasta rasitusta on vältettävä. Nesteen tarve lisääntyy jopa 12 prosenttia yhtä kuumeastetta kohden, joten runsas nesteen juominen on tarpeen. Nesteen ei tarvitse olla kuumaa.

Virallista rajaa kuumelääkkeiden käytölle ei ole, mutta yli 38,5 asteen kuume on syytä lääkitä. Kuumetautiin liittyy usein myös kipuja, joihin kuumelääkkeet tehoavat hyvin. Niinpä lievääkin kuumetta voidaan lääkitä yleisoireiden tai paikalliskivun lieventämiseksi. Suomessa ilman reseptiä saatavia yleisimmin käytettyjä kuumelääkkeitä ovat parasetamoli- ja ibuprofeenivalmisteet. Asetyylisalisyylihappoa ei tule antaa pienille lapsille. Yksi lääke laskee kuumetta noin 1,5 astetta ja kuumetta alentava vaikutusaika riippuu lääkeaineesta. Jos yhden lääkkeen asemesta käytetään kahta lääkettä vuorotellen tai yhtäaikaisesti, vähenevät kuume ja kipu hiukan nopeammin kuin yhtä lääkettä käytettäessä. Suun kautta annosteltuna lääkkeiden vaikutus on nopeampi ja tehokkaampi kuin peräpuikkoja käytettäessä.

Jos kuumetta on ollut jo useampi päivä, täysin yksiselitteistä sääntöä ei ole, milloin pitäisi mennä lääkäriin. Olennaista on yleisvointi: jos on poikkeuksellisen väsynyt ja sairas, tulee lääkäriin mennä jo ensimmäisenä kuumepäivänä. Toisaalta viideskään kuumepäivä ei välttämättä edellytä lääkärissä käyntiä. Kuumeilun vuoksi on tarpeen hakeutua lääkäriin erityisesti jos lämpö nousee uudelleen oltuaan jo pari päivää poissa, kuumeeseen liittyy jatkuva vatsakipu tai virtsaamisvaiva, yleiskunto laskee nopeasti, on niskakipua, pahoinvointia ja oksentelua tai on useamman nivelen punotusta ja kuumotusta.

Kuumelääkkeitä löydät kategoriasta kuume.

Lue myös artikkeli lapsen kuumeen hoidosta.