Vauvan koliikki

Itku kuuluu vauvan ja vauvaperheen elämään. Vauva kommunikoi itkunsa avulla tarpeitaan, kuten läheisyyden kaipuuta tai nälkää. Vauvatkin ovat yksilöitä; toiset itkevät enemmän ja toiset vähemmän.  Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Koliikki-itku määritellään vähintään kolme tuntia kestäväksi toistuvaksi ja yhtäjaksoiseksi itkemiseksi vähintään kolmena päivänä viikossa ja vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähäisempikin, mutta toistuva itkeminen erityisesti iltaisin ja öisin, luetaan koliikiksi.

Pienellä vauvalla koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, sitä esiintyy 10-15 prosentilla lapsista. Useimmiten koliikki alkaa parin viikon iässä. Itkuisuus on runsaimmillaan 6–8 viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään, jonka jälkeen koliikkivaivat usein nopeasti helpottavat. Koliikille tyypillistä on vuorokausivaihtelu: itku alkaa tavallisesti iltaisin, usein jopa hyvin samaan aikaan. Voimakas itku voi jatkua useita tunteja, vauva vetää tyypillisesti itsensä kaarelle ja huitoo käsillään. Vauvan maha on usein turvonneen näköinen. Ilmavaivat liittyvät kohtauksiin, koska lapsi itkiessään nielee ilmaa. Koliikki-itkuinen vauva on välillä kuitenkin myös tyytyväinen ja lapsen paino nousee normaalisti. Iltaitkun syynä ei siis ole lapsen huono hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita.

Koliikin syy on tuntematon ja todennäköisesti sen takana on useampia aiheuttajia. Perinteisesti on arveltu, että koliikkivaivat ovat merkki suoliston toiminnan hitaasta kehittymisestä tai häiriöstä, tai ne liittyvät suolistoa suojaavan bakteerikasvuston muutoksiin ja ylimääräiseen kaasunmuodostukseen. Toisaalta on esitetty, ettei kaikilla lapsilla koliikkivaiva ole suolistoperäistä, vaan liittyy hermoston yleisempään kehitykseen.

Useita apukeinoja yhdistelemällä helpotusta koliikkiin

Koliikkiin ei ole yleispätevää hoitoa tai parantavaa lääkettä, joten useita eri keinoja kannattaa kokeilla. Kaasun muodostusta suolistossa on hyvä vähentää imettämällä tai ruokkimalla pullosta rauhallisesti mahdollisimman pystyasennossa ja röyhtäyttää usein syötön välissä ja jälkeen. Cuplaton on tippoina annosteltava ilmakuplia pienentävä itsehoitolääke. Aine ei imeydy elimistöön suolesta ja on siten turvallinen käyttää säännöllisesti ilmavaivoihin.

Maitohappobakteerit kuten Rela Drops vähentävät tutkimusten mukaan koliikkivauvojen suolistokipua ja itkun määrää. Joskus vanhemmat saattavat luulla D-vitamiinitippoja vauvan itkuisuuden syyksi, koska itkun alkaminen ajoittuu ikään, jossa vauvalle aletaan antaa D-vitamiinia. D-vitamiinitipat eivät aiheuta itkuisuutta. Tippojen aloittamisikä vain sattuu olemaan sama kuin tyypillinen itkuisuuden lisääntymisikä. D-vitamiinitipat eivät aiheuta koliikkia, joten on tärkeää varmistaa, että lapsi saa D-vitamiinia suositusten mukaisesti. Rela Drops maitohappobakteeritipoista löytyy myös D-vitamiinia sisältävä valmiste, jolloin ei tarvitse käyttää kahta eri tuotetta.

Koliikkikohtauksen aikana rytminen keinuttelu, kantaminen tai hyssyttely usein auttaa. Jos rauhoittelukeinot eivät auta noin puoleen tuntiin, on hyvä kokeilla lapsen asettamista omaan rauhaansa vatsalleen sänkyyn. Tällöin ovi on syytä sulkea ja vanhempien tulisi keskittyä muihin askareisiin, sillä joskus voi olla parempi antaa vauvan itkeä, jos tyynnyttely-yritykset ovat olleet turhia ja vanhempien voimat ovat lopussa. Ravistelu on vauvalle hengenvaarallista. On parempi asettaa lapsi itkevänäkin sänkyyn kuin ravistaa häntä. Jos vauvan huuto jatkuu yli 15 minuuttia, voidaan jälleen kokeilla tuudittamista. Tasainen hurina kuten pölynimurin ääni tai autolla ajelu usein rauhoittaa koliikkilasta. Tärkeää on pyrkiä siihen, että lapsi viihdyttää itsensä uneen. Nukkumisrytmiä tulisi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa.

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Vanhemmat voivat huolehtia omasta jaksamisestaan esimerkiksi vuorottelemalla lapsen hoidossa ja käyttämällä apuna vauvan hoitoon kykeneviä sukulaisia, ystäviä tai lastenhoidon ammattilaisia. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen. Jos voimakkaaseen itkuun liittyy korkeaa kuumetta tai muita infektion merkkejä, oksentelua, ripulia, huonoa kasvua tai poikkeuksellista reagoimattomuutta, on aina lähdettävä lääkäriin.

Lue myös artikkeli raskausarvista.

© Helena Jalonen, apteekkari